Sunnuntai 8.1.2017 – Avajaiset ja vapaapäivä

Vaikka eilinen ei venynyt turhan pitkään, aamulla oli mukava nukkua pari ylimääräistä tuntia. Päivä meni todella rennosti, päivitin joukkueen sivuja ja tiedotteita kuntoon ja sitten olikin aika lähteä lounaalle.

Yllätys oli taas sama kuin ennenkin, jos olet liikkeellä n. klo 14 ja vieläpä sunnuntaina, vaihtoehdot tällä kylällä lounaspaikaksi on aika vähissä, jos ”mäkkäri” ei kelpaa. Suurin osa paikoista oli kiinni koska on sunnuntai ja niissäkin paikoissa jotka on auki, lounasaika loppuu klo 14 ja sen jälkeen saa vaan leipiä. Yllätys oli suuri, kun oltiin Halosten veljesten kanssa yhdessä kahvilassa tiedustelemassa onko keittiö auki ja meidän taakse tuli Erkki ja Ulla Soinne (tuttuja Räyskälästä niille tiedoksi jotka eivät heitä tunne). Jatketaan heistä kohta – mainitaan ensin sen verran, että Rustik Cafe jossa on käyty jo monta kertaa, pelasti meidät taas.

Niin, miksi Era ja Ulla ovat Benallassa? Benallan kentän laidassa on tosiaan se ”Benalla Performing Arts and Convention Centre”-keskus jonka elokuvateatterissa meidän briefingit pidetään. Samassa keskuksessa alkaa maanantaina OSTIV-konferenssi ja huomasin ohjelmasta että Era on puhumassa siellä heti maanantai-iltana. Hämmästelinkin sitä – hieman naivisti – että mitenköhän tämä luento järjestetään, pitääkö Era luennon etänä Suomesta käsin. Mutta tietysti homma hoituu täältä käsin.

Lounaan ja hikisen kävelymatkan jälkeen olin takaisin motellilla ja eihän siinä muuta voinut kuin ”hypätä järveen” eli motellin pikkuiseen uima-altaaseen.

Avajaisiin laitoin itse farkut jalkaan, koska kuvittelin että tilaisuus jatkuu pitkälle iltaan ja auringonlaskuun asti, joten halusin suojautua hyttysiltä. Ei yhtään fiksu veto. Miksi, sen kuulet kohta.

Avajaiset olivat ”Benalla Rose Gardenissa”, jossa on jonkin sortin urheilukenttä. Myöskin paikallinen krikettiklubi pitää majaa siellä. Joukkueiden järjestäytyminen oli ihan sama säätö kuin aina ennenkin, ja siinä onneksi ehdittiin ottaa joukkueen virallinen kuva, tähän mennessä olen saanut käsiini vain kännykkänäpsyt, mutta yksi valokuvaaja otti meistä myös kuvan omalla kamerallaan. Tosin ainahan joukosta puutuu joku, ja kaksi paikallista avustajaa olivat jossain teillä tietymättömillä. Suomen suurlähettiläs Lars Bäckström oli myös paikalla ja tuli tervehtimään meitä. Tietysti joukkuekuva otettiin hänen kanssaan. He kertoivat että hekin haluavat tuoda purjelentokisoja esiin omilla lähetystön nettisivuillaan ja pyysivät kuvia sitä varten.

Joukkueet marssivat – vain pilotit ja joukkueenjohtajat – urheilukentän laitaa pitkin yhteen riviin. Terry pääsi taas osoittamaan miltä englanninkielen lausumisperiaatteella nimet kuten Erkki Heinonen ja Louis Bouderlique oikeastaan kuulostavat. Hmh. Itse olin asemissa kiltisti aidan takana, ja lukuisten kuvaajien välissä oli lyhyt slotti josta sai näpättyä joukkueesta kuvan, harmi vain että eräs uusiseelantilainen kuvaaja toi jatkuvasti omaa selkämystään minun kuviin. Mutta onneksi heidän tekemä video oli sitten ihan hyvä, itse en olisi siihen pystynyt.

Päivä oli vielä kuumempi kuin eilen, ja me tytöt (Johanna, Satu ja minä) meinattiin paistua vaikka oltiinkin varjossa. Kun FAI hymni oli soitettu ja lippu nostettu salkoon, Terry ”vapautti” rivissä pönöttävät joukkueet. Suomen joukkue löytyi pian puun alta, mutta jalat meinasivat edelleen kärventyä auringossa. Todettiin että jäljellä ei ole enää juurikaan joukkueita, vaan enimmäkseen paikallista kylän väkeä. Niinpä mekin tehtiin sama päätös eikä jääty nautiskelemaan paikalle tuotujen hampurilais- ja juomakojujen antimista sen enempää, vaan siirryttiin talolle syömään kuka mitäkin kaapista löysi.

Illalla mietiskeltiin huomista säätä, sillä näytti vahvasti siltä, ettei huomenna kisojen ensimmäisenä päivänä lennetä. Kaikki kuitenkin yhdessä päättivät että valmistaudutaan lentopäivään.

Katja

Close Menu