Niin kuin monta kertaa muulloinkin, se tapahtui myös täällä. Aamulla kun heräsin, kuulin ulkoa voimakasta sateenropinaa. No, onneksi sade kuulosti kovemmalta kuin mitä se oli, sillä motellin peltikatosta ääni toistuu moninkertaisena aivan kuten asuntovaununkin katosta.
Briefing oli klo 10:00 ja gridiä ei vielä avattu. Sääleidi Jenny näytti satelliittikuvan jossa eteläistä Australiaa koristi itä-länsisuunnassa oleva rintama ja se oli tietysti meidän päällä. Pituutta rintamalla oli siis koko mantereen verran, eli jotakuinkin 4000 kilometriä. Niin, neljätuhatta kilometriä. Lisäksi ”temp-käyrässä” näkyi enimmäkseen vain yksi viiva ja koko teatteri räjähti nauramaan. Eli tiedettiin ettei tästä tulisi lentopäivää. Siltikään päivää ei peruttu heti briefingissä, vaan se tehtiin heti kun briefing oli päättynyt. Ilmeisesti viimeisin ennuste valmistuu vasta 10:30 ja organisaatio halusi varmistaa että tilanne ei siitä muuttuisi.
Koko päivä satoikin melkein jatkuvasti. Onneksi ei ollut liian kylmä.
Antti, Johanna, Mara ja minä lähdettiin Wangarattaan, Antin juomapussi oli mennyt rikki ja siellä olisi kauppa josta saisi uuden. Wangaratta oli ehkä hieman isompi kuin Benalla, mutta ostostarjonnaltaan eipä juuri sen kummempi. Kaikkien (vaate)kauppojen valikoima tuntuu olevan suunnattu hieman iäkkäämmille ihmisille.
Illalla pilotit pitivät pitkän palaverin tulevaa varten, keskustelivat lentämisestä Australiassa, pohdittiin Ingolta ja Ramilta saatuja oppeja ja oppaita. Ja sen jälkeen kokoonnuttiin koko porukka joukkueenjohtajan dinnerille, jonka me talolla pyörivät avustajat tietysti valmistimme.
Katja