Blogi alkakoon!

Ollakseen hyvä matkakertomus, tarina tietysti alkaa siitä miten joukkueen matka sujui kohti Benallaa.

Heti Joulun jälkeen Suomesta matkaan lähdin minä, Mara, Antti ja Johanna sekä Wille. Muut paitsi minä ja Mara matkustivat jonkun sortin henkilökuntalipuilla, joten matkanteko ei ollut ihan niin itsestään selvää. Ihannetapauksessa oltaisi tietysti oltu kaikki samalla lennolla, mutta tilanne päätyi siihen että kaikki menivät eri lennoilla siten että Mara, Antti ja Johanna olivat perillä ensin ja Wille viimeisimpänä, mutta ei kuitenkaan montaa tuntia myöhemmin kuin minä.

Perässä tulevat vielä Eki ja Timo, mutta ymmärtääkseni heidän matka starttaa Suomen sijasta Persianlahden rannalta eli Dohasta ja Dubaista. Päki ja Hessa ovat tulossa Suomesta Uuden Vuoden aatoksi, harmi että muista avustajista tarina ei vielä kerro mitään. Palataan niihin myöhemmin.

Viime päivinä itse kukin on tasannut aikaeroa ja yrittänyt kohdata kesän joka yhtäkkiä on koittanut näin välipäivien aikaan. Ainoa joka kesässä tuntuu eräitä häiritsevän (=minua), on illan mittaan heräävät hyttyset.

Ingo Renner – jonka moni lukija ehkä tietää (voitti Suomessa MM-tittelin vuonna 1976) – piti Maralle ja Antille keskiviikkona briefauksen Australian lentosäähän. Antti ja Mara onneksi kertoivat hyödylliset pointit myös Willelle dinneriä odotellessa (aahhh, Glofklubi ja beef schnitzel $21). Itse asiassa yllätyin kuinka mielenkiintoisia asioita pojat olivat kuulleet ja kuinka hyvin osasivat niitä kertoa eteenpäin. Tämmöiselle ei-lentävälle monesti lentäjien tarinat saattaa mennä yli hilseen, mutta tällä kertaa tilanne oli toinen. Pojat esim. kertoivat kuinka Ingo oli opastanut lehtipuu- ja havumetsien erot, sillä täällä havumetsät eivät ole ollenkaan niin hyvää termiikkimaastoa kuin Suomessa. Ja vaikka täällä on kohtuullisen korkeita mäkiä tai kukkuloita – tai millä nimellä niitä halutaankaan kutsua, täällä aurinko paistaa niin korkealta että kulma suhteessa rinteeseen on liian suuri ja näin ollen rinne ei nostakaan. Mutta mielenkiintoisin juttu oli se, että täällä jokien ympäristö on vihreää lehtipuustoa jne. jotka aiheuttaa viileämmän ilmamassan joen ympäristöön, ja oikean tuulensuunnan ja lämpötilaeron kanssa nosto nouseekin siihen joen ympärillä olevan vihreän rajalle. Itse ainakin ajattelin että se kuulostaa loogiselta.

Korjattakoon nämä kunnes Antti lukee tämän tekstin jos joku meni ihan metsään 🙂

Katja

Close Menu