Timo oli päässyt perille aamulla, koneen oltua myöhässä vaivaiset 7 tuntia.
Aamun briefing oli tehokkaampi kuin eilen, ja säämies veti pisteet kotiin viimeistään siinä kun sanoi ”niin, huomisesta lähtien nämä briefingit ovat tuolla teatterissa [osoittaa platan toiselle puolelle] ja teillä ei ole enää säämiestä vaan säänainen (met woman)”. Tulevien päivien sääennuste näyttää siltä että huominen on heikkoa ja sitten siitä tilanne paranee.
Muistin kuinka viime vuonna Narrominessa ollessani opin miten paikallinen sää osaa yllättää. Nimittäin tänäänkin aamulla taivaalla oli täysi pilvikatto oletin sen olevan jossain 10 km:n tietämillä, mutta siitä huolimatta pilven alle muodostui nostoja ja Antti ja Wille pääsivät lentämään ihan kunnon pitkät keikat, 300-400 km. Jos joku miettii (niin kuin minä), että mihin tässä vaiheessa lennoilla kiinnitetään huomiota; lennetäänkö jotain tiettyä tehtävää vai mikä onkaan lentojen päätarkoitus. Tässä vaiheessa pääaiheena on ollut testata että koneessa kaikki toimii kuten pitääkin ja tietysti katsella mihin oikein on tultu ja tutustua maisemiin. Siksi lentäminen ei ole tehtävän suorittamista vaan paljon rennommalla hengellä, itse puhuisin ”kruisailusta” eli ajelusta vähän sinne ja tänne kelin mukaan.
Katja