3.1.2017 – Ensimmäiset harjoitustehtävät

Briefing alkoi kuvalla, jossa oli purjekoneen ON/OFF polttoaineen katkaisija OFF asennossa. Terry (kilpailunjohtaja) kysyi tietääkö kukaan mitä tämä kuva esittää. Yksi käsi nousi, se oli Andy Davisin. Andy oli laskenut vain 3 km kentästä peltoon, koska ei ollut saanut moottoria käynnistettyä. Arvannet mikä oli ollut ongelma – juu, polttoainehana oli ollut kiinni. Näillä sanoilla Terry kehotti kaikkia tutustumaan omiin koneisiinsa, etenkin jos ei tässä kisassa lennä sillä omalla ja tutulla koneella.

Vapaaehtoisten harjoitustehtävien pituudet olivat välillä hiukan alle 300 km – 366 km. 15 m luokan tehtävä suuntautui vuorille josta tehtävänantaja piti hyvän kuvauksen hyvistä ajolinjoista ja takuuvarmoista paikoista joista löytyy nostot ja missä on maastolaskukelpoista aluetta. 18 m ja avoimen luokan tehtävät suuntautuivat pohjoiseen tasamaalle. Tehtävät ovat vapaaehtoisia ja niistä voi valita itselleen mieluisan.

Taivas oli pääosin sininen, tiedettiin että vuorille tulee syntymään hiukan cumuluksia. Kaikki muut lähtivät lentämään paitsi Eki joka saapui tänään Benallaan. Mara ja Antti lähtivät vuorten suuntaan, Willellä oli tarkoitus tutustua koneeseen, mutta valitettavasti jo gridissä Wille ihmetteli akkujen matalaa varausta. Kun oltiin Päkin ja Hessan kanssa avustettu kaikki taivaalle ja siirrytty talolle, Willeltä tuli tieto radiosta että hän tulee laskuun jo ennen kuin oltiin edes ajateltu lounaan syömistä. Onneksi koneen omistaja eli Antti on mukana, ja hän sanoi radiossa epäilevänsä ennemminkin laturia kuin akkuja. Wille toi akut lataukseen talolle ja lähti tervehenkisenä lenkille. Minä valmistelin illan dinneriä ja Päki ja Hessa kuuntelivat miten muilla menee.

Tänään odottavan aika ei ollut pitkä, sillä Timo kysyi aika pian olenko minä joukkueen taajuudella ja sanoi tulevansa laskuun 26:lle. Olin tavannut päivällä Ekin ja tyttärensä Satun, ja Eki kertoi Timolta terveisiä että Timon sponsoria varten pitäisi ottaa laskeutumiskuvia. Varoitus tuli kuitenkin ihan pikkuisen myöhään ja matkassa oli vaan ”puolivälin” putki. Mutta tulos sillä ja uudella kameralla on ihan ok. Tosin tätä kirjoittaessa Timo ei ole vielä nähnyt kuvia…

Päivällä otin tunnin verran aikaa ja hämmästelin Woolworthsin tarjontaa tulevia viikkoja ja ideointia varten sillä aikaa kun Päki kävi ihmettelemässä saisiko jostain isoja 30 l vesikanistereita koneen ankkurointia varten. Tuntui että minua onnisti paremmin kuin Päkiä.

Kaupassa yhtäkkiä siinä sipulilaarin vieressä minua tervehti tumma nainen, jonka takuulla olin nähnyt jossain, mutta en vaan saanut päähäni missä. Siinähän oli Liettuan MM-kisojen kilpailunjohtaja ja rouvansa joka silloin työskenteli Pociunain kahvilassa.

Illalla pojat keskustelivat päivän lennoista ja kaikki jotka olivat päätyneet vuorille, totesivat että päivän tehtävä oli aivan utopiaa verrattuna keliin. Ja sanoivat myös että jos kyseessä olisi ollut kisapäivä, tehtävä olisi jäänyt lentämättä.

Katja

Close Menu