Eipä tässä muuta kuin että pilotit lähetettiin tänäänkin kuivaan keliin, mutta onneksi tiedossa oli kohtuullisen voimakkaita nostoja ja korkealle. Vedän jotakuta pilottia vielä antamaan raportin tästä päivästä, sillä jouduin itse siirtymään töiden pariin ja päivän lentojen seuraaminen jäi täysin. Sen kuulin että Wille kyttäsi muiden kanssa todella pitkään starttia, kun muut olivat menneet jo hyvän aikaa aiemmin. Kaikki kuitenkin pääsivät maaliin ja Anttikin sanoi olevansa tyytyväinen, mutta harmitteli sitä että sijoitus voisi olla parempi.
Kansainväliseen iltaan oli meidän helpompi varautua kuin monina muina kertoina ennen. Ensinnäkin siksi, että meillä on talolla käytössä kunnon keittiö, Johanna ja Antti tykkäävät tehdä ruokaa ja he leipoivat korvapuusteja ja mustikkapiirakkaa. Timon avustajan vaimo Kirsten on tehnyt joukkueelle ruisleipiä jo monta kertaa (IKEAn aineksista) ja toi meille neljä leipomaansa leipää. Leivät viipaloitiin ja päälle laitettiin smetanaa ja kylmäsavulohta, ja kun leipiä tehtiin hallissa, niitä meni sitä mukaa kun niitä ehdittiin tehdä. Kaikki tarjoilut olivat suoranainen hitti, eikä meitä yhtään haittaa että pullia ja piirakkaa jäi pikkuisen yli, onhan meitä iso porukka auttamassa niiden syömisessä. Matt Gage organisaatiosta hämmästeli kuinka paljon joukkueet olivat nähneet vaivaa, ja sanoi ettei ole yhdessäkään kansainvälisessä illassa nähnyt niin paljoa itse leivottua tai valmistettua ruokaa. Yleensähän ihmiset tuovat ruoat omista kotimaistaan, mutta koska tänne Australiaan niitä ei voi tuoda, asiat on pakko tehdä alusta asti itse. Juomia sai onneksi kaupasta.
Mielenkiintoisin – uusi – tuttavuus täällä kisoissa on Kiinan joukkue, ja tuntuvat täysin tietävän miten homma toimii ja olivat siis hekin tehneet ruokaa kansainväliseen iltaan. Heidän pöydästään sain parhaimman makuelämyksen (nyytit) ja myös erikoisimman makuelämyksen (nuudelit). Meillähän on tapana että joukkueen pöydässä on yleensä lautasia, haarukoita ja lautasliinoja, joihin sitten tarjottu ruoka laitetaan. Mutta kiinalaisilla itsellään oli eri näkemys aiheesta, jokaisella heillä oli omat syömäpuikot ja söivät kaikkien muidenkin ruoat niillä näppärästi, oli sitten kyseessä pienet pavlova-marengit tai lammas tai mätileipä. Yksi Kiinan joukkueen jäsen auttoi meitä pääsemään eroon juomista, tiedät varmaan mitä tarkoitan.
Ilta päättyi – ei kuutamouintiin – vaan tähtitaivasuintiin motellin altaassa. Työt kuitenkin ikävästi painoivat päälle ja pitivät kohtuullisen myöhään ylhäällä, tuntuu että nyt kotona ei enää jakseta odottaa että palaisin kotiin, vaan asioita pitää alkaa tehdä jo nyt. Harmi vain että se tapahtuu yöllä jolloin kukaan meistä ei ole parhaassa terässä.
Katja