Eilen illalla kuulin kommentin että tämän päivän sää ei ehkä olekaan niin hyvää kuin miltä eilen aamulla oli näyttänyt. Sääennusteen kuulemista briefingissä ei auttanut se, että skarppi liettualainen meteorologi oli lähtenyt kotiin ja tilalle oli tullut kollegansa, jota kisaväen kesken spekuloitiin että olisiko mumisevan eestiläismiehen sisko, ainakin puhetyylin perusteella näin voisi uskoa.
Aamu alkoi pilvikaton alla, joka alkoi haihtua vasta kun gridi oli valmis ja hinausten alkua siirretty muutaman kerran. Pian onneksi vanha sininen taivas alkoi tulla esiin. Mutta huolena oli kova vastatuuli tehtävän suuntaan. Päivän A-tehtävät olivat kaikki yli 300 km ja pian hinausten siirtämisen lomassa tehtävät vaihdettiin B-tehtäviin, jotka olivat yli 50 km lyhyemmät. Joka tapauksessa tehtävät olivat käytännössä Puolaan ja takaisin, Puolan puolella oli kaksi käännepistettä lähekkäin toisiaan. Eli ensin kilpailijat lentäisivät vastatuuleen, sitten lyhyen pätkän ja myötätuuleen takaisin.
Ei ihan ymmärretty miksi tehtäväksi piti antaa perinteinen nopeustehtävä, vaikka sää olisi puhunut aluetehtävän puolesta. Todennäköisesti ovat lukeneet sääntöjä pilkun tarkasti, jossa suositellaan että kisa-aikana pitäisi käyttää tietyssä suhteessa alue- ja nopeustehtäviä. Kristiankin huomautti ettei se ole PAKKO vaan suositus.
Kentällä oli aika kova tuuli ja kaikenlaisia räpsähdyksiä oli nähtävissä hinausten aikana. Yksikin tuli todella matalalla laskuun ja vasta viime hetkellä joutui vetämään konetta pystympään jotta sai ajoissa telineen ulos. Siitä olisi tullut mahalasku.
Kun lähtölinjat aukesivat, huomattiin että kentän päällä niin positiiviselta näyttävä sää onkin jotain muuta jo reilun 30 km päässä, jossa pilviä ei enää ole. Onneksi varjostava keskipilvilautta oli häipymässä pois. Kristian lähti etujoukoissa ja pian kommentoi taajuudella ”se joka lentää tämän tehtävän läpi, on aikamoinen fakiiri”. Se ei kuulostanut hyvältä. Aku sanoi myös pian olevansa matalissa ja niin Akun matka päätyi peltoon eikä edes kovin pitkän matkan päähän Pociunaista. Mikä harmi. Aku myöhemmin kertoi että päivän oli pilannut mm. oma vireystila ja sen myötä pettänyt tilannetaju mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Aku oli päässyt jo alussa hyvässä nostossa ylös, mutta ei ollut kuitenkaan noussut riittävän ylös ja lähtenyt sitten liitämään reitille luottaen että sää on yhtä hyvää kuin se ensimmäinen nosto ja oli sitten pian päätynyt mataliin. Aku miettikin jälkeenpäin että sellaisessa tilanteessa kannattaisi vain tulla ottamaan uusi startti ja aloittaa alusta. Lähtölinjanhan voi ylittää vaikka kuinka monta kertaa.
Markku kertoi omasta lennostaan että oli huomannut ison joukon odottelevan, mutta lähtenyt silti matkaan ja aikanaan lentänyt isossa plutoonassa mutta alempana ja perässä. Tilanteet olivat vaihdelleet puolin ja toisin, välillä muut johtivat, välillä Markku. Loppujen lopuksi oli päätynyt hätyyttelemään puiden latvoja josta päässyt kuitenkin ylös ja sen jälkeen edennyt varovaisesti että pääsee kotiin. Onneksi viimeinen nosto oli löytynyt ja Markku oli päässyt sen avulla kotiin. Sijoitus nousi taas eli päivä oli loppujen lopuksi mennyt hyvin.
AM oli päässyt kunnolla hinauksesta (eli omasta lentoonlähdöstä) ylös, lähtenyt reitille mutta keli oli loppunut ennen ensimmäistä käännepistettä. Siispä he olivat palanneet takaisin, ottaneet uuden lähdön ja sen jälkeen edenneet hyvin kunnes olivat päätyneet keskelle vakioluokan isoa porukkaa ja lähteneet siitä sitten omille teille. Antti kertoi että olivat päässeet etenemään ja nousemaan hyvin, ja joku porukka oli saanut heidät kiinni, mutta niistä osa oli pudonnut matkasta. Loppujen lopuksi olivat tulleet porukassa maaliin. Antti ja Nikke sanoivat että porukka oli ollut hyvä, koska olivat lentäneet haravassa ja jos joku oli keskittänyt nostoon, muut olivat liittyneet joukkoon.
Kristian kertoi samaa kuin AM eli keli oli loppunut ennen ensimmäistä käännepistettä ja keskinopeus oli ollut 36 km/h siihen mennessä joka ei ole häävi. Mikko oli mennyt kärjessä alusta lähtien itsekseen, mutta koska keli loppui niin se loppui. Luokasta oli päässyt kolme läpi, jotka olivat lähteneet vain hiukan ennen Kristiania. Valitettavasti Krstian ja Mikko joutuivat laskeutumaan reitin varrelle Puolan puolelle. Lähdin ihan mielenkiinnosta seuraamaan Kristianin noutokeikkaa. Juuri ennen lähtöä kuultiin taajuudella että Markku oli hieman vaikeuksissa, mutta AM oli jo ”jonkinnäköisessä” loppuliu’ussa.
Meidän parin tunnin matka Puolaan Babancen kylään alkoi. Sen lisäksi tehtiin ketunlenkki, koska koordinaatit menivät ekalla kerralla tomtomiin väärin. Ja kaikkihan sen arvaa, mikä on klassinen tilanne johon joudut kun olet hakemassa jotakuta pellosta putken kanssa…? Joudut johonkin pikkutielle ja mietit miten ihmeessä saat auto ja putkiyhdistelmän käännettyä 180 astetta jos ajat tiellä joka on yhden auton levyinen ja molemmilla puolilla tietä on oja ja puskaa. Onneksi tie teki lenkin ja WhatsAppin ja muiden nykyajan appsien avulla saatiin Kristianin koordinaatit. Ei menty kuin 15 km ohi.
Ja onneksi Kristian oli löytänyt sellaisen pellon jonka isäntä ja muu väki oli enemmänkin ylpeitä siitä että purjekone laski heidän pellolleen. Koneesta ja isännästä otettiin kuvia edestä ja takaa, kaikista suunnista. Halusipa isäntä auttaa myös koneen putkeen laitossa. Hyvä että tämmöisiä ystävällisiä tyyppejä löytyy, päinvastaisiakin tarinoita on kuultu. Mikko laskeutui tosiaan myös jonnekin Puolan puolelle ja sielläkin oli paikallinen teiniväestö käynyt poseeraamassa koneen ääressä.
Kristian oli laskeutunut yllättävän kumpuilevaan maastoon ja paluu pellolta takaisin talon pihaan oli aika mielenkiintoinen, nimittäin maastossa oli sen verran eroja että Messilän harjoitusrinnekin on loiva siihen verrattuna ja peltopolussa oli sellaiset urat ettei niihin voinut ajaa koska muuten olisi auto jäänyt pohjasta kiinni. Harmi vaan että kameran tarkennuskyky ei enää riittänyt illan hämärtyessä niin nopeissa tilanteissa.
Ajeltiin sitten pilkkopimeässä takaisin ”kotiin” ja käytiin viimeisillä minuuteilla syömässä Marijampolen Hesburgerissa. Tosin sapuskat piti syödä ulkona koska sali oli jo siivottu. Alkumatka nälkäisenä ja janoisena sujui hyvin koska Kimmo tiesi mitä avustajan on hyvä varata lentäjälle janon varalta, ja Kristian tarjosi omistaan minulle yhden 🙂 Tiedät kyllä mistä puhutaan, mutta jos et tiedä, ei haittaa.
Katja
