Ke 27.7.2016 Kuivaa keliä ja radiotestailua

Ensimmäinen virallinen harjoituspäivä.

Selvästi säätyyppi oli erilainen tänään kuin parina viime päivänä. Aku kommentoi jo aamulla että sää tuntuu ”terveeltä” (toivottavasti kuulin oikein) eli on mukavan lämmin, mutta ei tukalan kostea.

Tarjolla oli perinteiset nopeustehtävät, 276 km Vakioluokalle, 238 km Kerholuokalle ja 285 km 20 m kaksipaikkaisille. Taivas pysyi hinausten aikaan sinisenä, joitakin kumpiaisia poksahteli sinne tänne, mutta ne hävisivät yhtä pian. Taivas pysyi täällä näköetäisyydellä ihan samanlaisena.

Hinaukset alkoivat vasta klo 13, ja sitä odotellessa talolle oli saatu pystytettyä kunnon pitkä antenni ja tietysti Suomen lippu sen nokkaan, kuten asiaan kuuluu. Meillä on myös toinen antenni vaunuleirissä, joten nyt meillä on kaksi paikkaa jossa voidaan kuunnella poikien matkaa. Kun kaikki olivat lähteneet reitille, kommentit tuntuivat kuuluvan ”vitosena”. Vähän ihmeteltiin sitä kun Markku puhuu, monista oli tuntunut että volyymi pitäisi kääntää kovemmalle, kun taas Kristianin puhuessa volyymi pitäisi laittaa puoleen siitä, näinkin isoja eroja voi olla! Kimmo kaivoi esiin Markun radion manuaalin, jonka avulla tilanne ehkä saadaan korjattua. Tai sitten täytyy varmistua siitä että Markun mikrofoni on lähellä suuta, ei siellä jossain keskellä ohjaamoa.

Radioliikenne joka tapauksessa tuntui kuuluvan riittävän pitkälle, jos suurimman osan puhe kuului tehtäväalueen viimeiseltä nurkalta.

Lentopäivästä ei harmi kyllä ole paljoa kerrottavaa. Kristian kysyi jo pian hinauksen jälkeen tietoa kuurosateista ja miltä tutka näyttää, sillä tehtävä meni Puolan puolelle jossa oli ollut hurjan näköisiä pilviä. Tutka kertoi että ainakin Varsovan alueella sataa, mutta myös tehtäväalueelle ukkosia saattaa tulla. Jatkossa gridistä ei pääse ennen hinausten loppua pois ja tutkakuvaa on vaikea katsoa pieneltä kännykän näytöltä, pitänee ottaa tabletti mukaan gridiin.

Antti ja Nikke olivat lentäneet tehtävän läpi, mutta muilla ei ollut mitään erikoista sanottavaa. Mikko oli jossain vaiheessa todennut lähtevänsä tehtävältä takaisin, kuten myös Kristian kertoi tehneensä. Lisäksi monelle oli jo Pociunaihin ajomatkan aikana syntynyt ajatus että pelloilla vilja näyttää olevan pitkää, johon ei ole mukava laskeutua. Mietiskelin itse ääneen että useilla pelloilla näkyy leikkuupuimureita joten hyvällä onnella jo viikon päästä tilanne on ihan toinen ja sadot on korjattu. Täytyy toivoa että sää suosii sadonkorjuuta.

Illalla hollantilaiset alkoivat pystyttää vaunuleirin naapuriin omaa antenniaan ja pojat katselivat vuoroin meidän antennia ja hollantilaisten antennia, joka on n. kaksi kertaa niin pitkä kuin meidän. Joku kateus vilahti poikien silmissä, mutta sitten pysyivät asiassa ja analysoivat antennin materiaalia ja kiinnitysjärjestelmää. Hollantilaisten (antenni) seisoo pystyssä ihan itsekseen, mutta siinä on ilmeisesti paremmat ominaisuudet, kuten tuplaharukset jotka kiinnitetään kunnolla maahan ja materiaalistakin oli jotain arvioita.

Illalla Simo oli ollut joukkueenjohtajien tapaamisessa ja siellä oli käyty läpi onnetonta äänentoistojärjestelmää, joka siis oli tänään vielä kauheampi kuin eilen, tehtävälappujen sisältöä (käännepisteiden numerot puuttuu) jne. Yllättävää kyllä kokouksessa oli myös kerrottu päivän järveen laskusta. Ranskalaisten kone oli ollut metsäisellä alueella jossa korkeutta pitäisi olla reilusti yli 500 m jos meinaa selviytyä paremmille alueille. Korkeus ei ollut kuitenkaan riittänyt ja pilotti oli laskeutunut järveen. Simo kertoi että järjestäjät kertoivat tapahtuneesta kuten normaalista peltolaskusta eivätkä olleet pitäneet tapahtunutta kovin outona, lisäksi joukkueenjohtajille oli kerrottu että sekä pilotti että kone ovat kunnossa.

Katja

Close Menu