To 4.8.2016 Sadepäivä – Birstonasissa

Eilisen päivän jälkibriefingissä tunnelma oli positiivinen, kaikki olivat pärjänneet hyvin ja nostaneet sijoitustaan yhteistuloksissa. Sää oli harmaata, kovin harmaata aamusta asti ja porukka hajaantui sinne ja tänne.

Aku ja Napapiirin sankarit lähti heti aamusta Puolaan. Täällähän joka päivä tehtävät on suuntautuneet sinne ja joku sanoi että eihän sadepäivänäkään voi olla menemättä Puolaan, kun kerta joka päivä on sinne lennetty. Pojilla oli kohteena Suwalki, jonne on matkaa reilu 80 km. Pojat höpisi jotain oluen ostamisesta. Tai ehkä ne menivät katsomaan niitä uimapukuisia naisia, joista Lehdon Antti taitaa osata kertoa oman tarinan johon liittyy ajomatka, äiti ja viatonta ajattelua.

Mikko ja Simo yrittivät mennä LAKin tehtaille, mutta sieltä oli kommentoitu hieman lakonisesti että ”johan teidän joukkue oli täällä”. Se jäikin kertomatta, silloin kun me hoidettiin Simon kanssa ruokaostoksia joukkueenjohtajan illallista varten, muut olivat käyneet LAKin tehtaalla joka on siis tässä Pociunain kentällä.

Päivällä Kristian, Kimmo, Antti ja Nikke päättivät lähteä Harmony Parkiin kylpylöimään ja minä hyppäsin autoon mukaan. Käytiin ensin Birstonasissa syömässä ja sen jälkeen suunnattiin kylpylään. No, oikeastaan se ei ollut mikään vallan ihmeellinen paikka, siellä oli n. 25 m pitkä uima-allas jossa oli neljä rataa, yksi viileävesiallas, poreallas ja allas jossa on vesisuihkuja ja poreita jne. Muissa altaissa veden lämpötila oli sama kuin Vääräjärvessä normaalina kesäaikana eli n. 22 astetta, ei kylmää mutta ei lämmintäkään, onneksi poreamme oli lämmin. Hämmentävää oli että myös viileävesiallas oli lähes saman lämpöinen kuin muut altaat. Mutta saunoja vartenhan pojat tänne halusi, testattiin niitä kaikkia.

Kelosauna oli ulkona, jossa oli elävä tuli ja sauna oli tehty ihan oikeista keloista. Siellä oli myös Brittien joukkue saunomassa. Keskusteltiin mm. Pikkusaunan ”ovi kiinni!”-kulttuurista, saunan oikeaoppisesta lämpötilasta ja lauteiden korkeuksista. Kävi vähän sääliksi sitä pariskuntaa joka oli meidän lisäksi saunassa, mutta eivät olleet täältä kisoista, molemmat istuivat silmät kiinni ja nojasivat seinään ja mies istui lotus-asennossa, meidän pälätys ei varmaan auttanut heidän meditointihetkeä…

Lisäksi sisällä oli toinen ihan perinteinen sähkösauna joka oli vähän kuumempi, kaksi infrapunasaunaa ja turkkilainen sauna. Turkkilaisessa saunassa mietittiin, miksei Räyskälässä voisi olla sellaista, perustetaan siis Vääräjärven rannalle kylpylä!

Altaiden reunalla oli lepotuoleja ja pöytiä, joissa oli juomalista ja tietysti luettiin sitä saunaoluet mielessä. Hämmästys oli suuri kun listassa oli vain spirulina- ja muita vitamiinijuomia, mutta ei esim. olutta tai kuohuviiniä. Kun kysyttiin henkilökunnalta, sieltä tuli tieto että täällä ei tarjoilla alkoholia.

Oltiin jo pikkuhiljaa miettimässä lähtemistä kun Lasse (Virtanen) tuli myös kylpemään meidän kanssa. Juteltiin sitten vielä hetki purjelentojuttuja porealtaan poreissa.

Illalla selvisi että kaikki muutkin olivat olleet Birstonasissa ja syöneet samassa paikassa kuin me, Simo oli sattumalta törmännyt siellä Nikusten seurueeseen ja syöneet sitten yhdessä, mutta oltiin jo ilmeisesti juuri ehditty lähteä hetkeä ennen pois.

Simoahan kutsutaan täällä nimellä Kettonas Suomen joukkueessa. Se johtuu siitä että täällä on organisaatiolla ollut pientä ongelmaa oikeinkirjoituksen tai –lukemisen kanssa. Meillä on perinteisesti badget kaulassa, ja nimet Nikke, Markku ja Antti on olleet aivan ylivoimaisen vaikeita, sillä kaikkien kaksoiskonsonanteista puuttuu toinen eli nimet on Nike, Marku ja Anti. Simo kun sai oman badgensa, siinä nimi oli Simo Kettonas. Aika liettualainen sävy, vai mitä.

Alussahan myös monien nimet tulosluettelossa oli väärin, liekö paljastunut jotain kirjoittajan mielenlaadusta, kun listalta löytyi Arslott (Arscott), Slutter (Scutter) ja Smeller (Schmelzer). Kristian on vääntynyt ihan viattomasti vain nimeksi Kristinian.

Illalla syötiin vielä vähän iltapalaa ja valmistauduttiin tulevaan lämpimään päivään. Tiedossa on vaihtelevaa säätä, perjantaina paistaa ja on helle, lauantaina sataa taas ja sen pidemmälle ei vielä tiedetä. Yksi kisan perinteistä eli kansainvälinen ilta on vielä tulematta ja kukaan ei tiedä milloin se pidetään. Saa nähdä pitääkö meidän juoda salmiakkikossut ihan keskenämme.

Kaikkihan tuntee Teemun ja Teemu tuntee kaikki, itse olen joskus ihmetellyt kuinka luonnostaan Teemu tekee sen, siis hankkii uusia ystäviä ja oppii tuntemaan kaikki. Illalla lähdin seuraamaan miten Teemu sen tekee, ja jo illan pimetessä mentiin terassille, joka oli lähes tyhjä. Istuttiin juomien kanssa pöytään ja yhtäkkiä meillä oli pöydässä monta keskustelukaveria ja joista yhden kanssa jo ollaan facebook-kavereita 🙂 Väitän kyllä että jos itse olisin mennyt istumaan terassille siihen aikaan, olisin ihan varmasti saanut  nököttää siellä yksin loppuun asti. Eli väitän että Teemu yksinkertaisesti vetää uusia tuttavuuksia puoleensa eli jos olet yksinäinen, lähden Teemun matkaan. Seuraavaksi täytyy kysyä miten Teemu pystyy muistamaan kaikkien nimet, itse kirjoitin uusien tuttujen nimiä huolella ylös ettei ne häviä yön aikana pään kovalevyltä.

Kuvia päivältä ei oikein tullut otettua.

Katja

Close Menu