Joukkueen rutiineihin kuuluu tapaamiset Talolla sekä ennen että jälkeen briefingin, toki riippuen siitä onko lennetty edellisenä päivänä ja onko alkaneelle päivälle annettu tehtävä. Joskus tapaamiselle on syytä vaikka lentämisestä ei olisi puhettakaan.
Tämän aamun palaverissa käytiin alkavan päivän tehtäviä (2,5 h AAT) läpi, huomasin että pojat jakautuivat ”pienryhmiin” eli luokittain miettimään miten tehtäväalueen metsä- ja peltoalueet kannattaa käyttää hyväksi.
Kuten eilen oli jo tiedossa, tästä päivästä oli tulossa vaikea kelin suhteen. Hinaukset saatiin aloitettua vartin lykkäyksellä, mutta oli outoa katsella kuinka sää kentän toisella puolella oli uhkaavan tumma ja toisella puolella oli hyvännäköistä purjelentosäätä. Ehkä noin karkeasti jaoteltuna kyseessä oli länsi- ja itäpuoli kentästä. Gridi on täällä jaettu kahtia siten, että keskellä on tilaa räpsähdyksille ja hinauskoneet laskevat gridin oikealle ja vasemmalle puolelle, molemmilla puoliskoilla on omat irrotusalueet kentän eri puolilla. Luokat on toki jaettu riveihin, ei ole väliä missä kohdassa riviä on, kunhan on oikeassa rivissä.
Tämähän on ruohokenttä, joten kenttään ei ole merkitty varsinaisia ratoja. Briefingissä vain kerrotaan ”tänään on hinausproseduuri 2a ja laskeutumisproseduuri 1b” tai vastaavaa, ja diaan on heikoilla katkoviivoilla piirretty kuvioita jotka juuri ja juuri näkyy kun istuu ensimmäisessä rivissä briefingissä. No joo, täytyy myöntää että ehkä ne kuviot on julkaistu local procedureissa tai vastaavissa, mutta en vain ole kiinnittänyt niihin huomiota. Pojat ainakin sanoivat että on pikkusien hankalaa pitää erilaisia ”proseduurilappuja” ohjaamossa mukana, ja että ratojen numerot helpottaisivat toimintaa. Mutta täällä ei käytäntöjä niin vaan muuteta.
Pelättiin jo aamusta asti että keli ylikehittyy, siksi Simo lähti jo hinausten aikana päivystämään leiriin ja katsomaan tutkakuvaa ja kertoi radiossa aika pian että Marijampolen ja kentän välillä sataa. Mutta yllättävän pian Simo kertoi että sateet kuivuivat pois, loppujen lopuksi koko päivä vältyttiin suuremmilta sateilta myös tehtäväalueella.
Tuntui että tämä oli niitä päiviä jolloin lähtöajalla oli suuri merkitys. Esim. kerholuokka joka hinattiin ensimmäisenä, pääsi lähtemään ja liikkeelle ihan ok olosuhteissa. Mutta moni vakioluokan ja kaksipaikkaisluokan kone tuli takaisin kentälle ottamaan uuden hinauksen, koska kentän päälle tuli pilvilautta joka tappoi kelin lähes kokonaan. Uusi hinaus ei välttämättä ole huono idea, sillä jos mietitään että tulet takaisin kentälle ja saat hinauksen 600 metriin, uusi aloitus kunnon korkeuksista on paljon parempi lähtökohta suoritukselle kuin taistella hiki päässä laskukuviokorkeuksissa. Kimmo kertoi tarinan Antti Taimiojasta joka oli vastaavassa tilanteessa ottanut päivävoiton – lisättäköön tähän myöhemmin mistä kisasta oli kyse.
Kun istuttiin lounaalla kuppilan terassilla, huomattiin että kentälle laskeutuu kaksipaikkaisia sekä vakioluokan koneita ja lisäksi kentältä lähtee jo putkia. Tämä oli siis ennen kuin osa Suomen joukkueesta oli edes lähtenyt reitille. Yksi silmiinpistävä kentältä lähtevä putki oli kisatunnuksella ”I” eli Sebastian Kawa – jonka moni tietää olevan lähes oletettava voittaja näissä kisoissa. Miten voi ennakkosuosikille käydä näin?? Saa nähdä mitä siitä seuraa.
Muut Suomen joukkueesta tuli takaisin kotiin lennettyään tehtävän, mutta Aku joutui vaikeuksiin alle 10 km päässä kentästä ja laskeutui peltoon. Siitä peltokeikasta riittikin kerrottavaa, ilmeisesti yhteistä kieltä ei ollut löytynyt. Isäntä oli sanonut jotain ”tsöbö-tsöbö mani tsöö” ja Aku oli anteeksipyytävästi levitellyt käsiään. Keskustelu oli toistunut useaan otteeseen samoilla vuorosanoilla kunnes isäntä oli kyllästynyt ja näyttänyt ”up yours” kansainvälistä käsimerkkiä ja häipynyt. Piloteille olin juuri jakanut kisatoimistosta saadut laminoidut(!) laput, joissa on teksti sekä puolaksi että liettuaksi ja siinä kerrotaan tyyliin ”hei, olen mm-kisoista Pociunaista, laskeuduin pellollenne huonojen sääolosuhteiden vuoksi ja tämä on normaalia” ja lisäksi lapussa pyydetään olemaan avulias pilottia kohtaan. Tämä isäntä ei ollut kiinnostunut mistään lappusista, vaan halunnut selvää käteistä. Olisikohan se ”toimintavodka” ohjaamossa auttanut lepyttämään isännän, mene ja tiedä. Joka tapauksessa pelto oli normaali ajettu viljapelto, ei siis porkkanantaimia tai muuta ”painonsa arvosta kultaa” tyyppistä kasvustoa.
AM kertoi myös taistelleensa matalissa reitin aikana ja Mikko harmitteli sitä, että yhdessä vaiheessa oli yrittänyt ”omaa ehjää suoritusta” sen sijaan että olisi lähtenyt muun porukan mukaan. Mutta itse sanoisin että Mikon ei pitäisi turhaan soimata itseään, sillä päivän tuloksissa Mikkoa alempana oli entisiä mestareita ja kovia pilotteja. Nyt pitäisi vaan pitää yllä se hyvä kisamoodi, ei lennetä kulmat kurtussa, vaan riittävän kovaa ja hyvällä fiiliksellä. Huomasin meinaan tässä kesän aikana sellaisen jutun että pilotin omalla asenteella on hämmentävä vaikutus. Otetaan vaikka esimerkiksi yksi – tai vaikka kaksi – nimeltä mainitsematonta pilottia, jotka on pärjänneet kisoissa hyvin, mutta jostain syystä parina viime vuonna homma ei ole kulkenut. Mutta tänä kesänä huomasin että kun pilotti ottaa asian rennommin, tuloksetkin paranee huomattavasti. Tai no, jokaisella tietysti on oma tyylinsä, yksi piiskaa itsensä jopa askeettiseen elämään kisan aikana ja toinen taas voi puuhastella posket punaisena sitä mitä ennenkin, tärkeintä ehkä on löytää se itselleen sopiva juttu. Ja minähän täällä vaan pohdin, en neuvo ketään.
Siitäpä tuli mieleen että Niemen Hannu on jäänyt mainitsematta oikeastaan kokonaan. Hannu on siis meidän ”remote” joukkueen jäsen, joka Suomesta käsin analysoi päivän lennot. On sovittu että analyysiin otetaan luokan kolme parasta, suomalaiset ja esim. luokasta joku joka on startannut samaan aikaan, mutta ei tullut samaan aikaan maaliin. Enpä nyt tästä paljasta enempää salaisuuksia, kaikki jotka tietää asiasta jotain varmaan ymmärtää yskän. Mutta joka tapauksessa tätä ei ilmeisesti ole käytetty Suomen joukkueessa niin laajasti hyväksi koin muut ovat käyttäneet. Nyt joukkueessa kehuttiin kuinka hyödyllisiä nämä tiedot oikeastaan on. Ja siitä päästäänkin seuraavaan päivään, joka aamusta lähtien oikeastaan tiedettiin olevan sadepäivä.
Katja
