La 30.7.2016 – Avajaispäivä, viimeiset harjoituslennot

Päivä alkoi ihmettelyllä mihin olen hukannut aurinkolasit ja tennarit, jotka oli vaunun edessä kuivumassa eilisen Vilnan kaatosateen jälkeen. Hädällä oli onnellinen loppu ja kaikki tavarat löytyivät, tosin aurinkolasit oli pudonneet outoon paikkaan, eli en ollut laittanut niitä mihinkään ”talteen”.

Hinaukset alkoi n. 12 aikaan – täällä ei olla niin minuutin päälle aikojen kanssa… Kaikki kävivät lentämässä, ja Kristian raportoi pilvipohjien olevan 600 metrissä ja nostojen ”nolla piste jotain”, eli aika heikkoa keli oli. Kaikki lensivät kentän pääpiirteisellä alueella ja taajuudelta kuultiin mm. keskustelua laskukelpoisista pelloista.

Eilen opittiin että tummanvihreään peltoon ei kannata laskeutua, siinä kasvaa yleisesti vajaan metrin korkuista kasvia jonka eilen napatusta näytekappaleesta todettiin olevan papua. Kasvin varret on pikkusormen paksuiset, joten siinä voi tulla helposti vaurioita.

Joukkueiden oli määrä olla Prienaissa klo 16.30 tietyllä tienpätkällä aakkosjärjestykseen järjestäytyneenä. Oltiin liikkeellä kolmella autolla, tänään joukkoon tuli mukaan Mikon vaimo Merja ja tytär Nella. Tienpätkä löytyi ja asetuttiin eestiläisten ja Ranskan joukkueen väliin. Hämmästeltiin SILn valitsemia edustusasun värejä ja materiaalivalintoja ja hämmästeltiin mitä tapahtuu. Aikanaan paikalle tuli”kukkaistytöt” tai siis joukkueen nimikylttiä kantavat kansallispukuiset ihmiset. Simo sai ison Suomen lipun käteensä ja asetuttiin parijonoon Simon taakse, osalla oli pienet liput heilutettavana ja minulla tietysti kamera kaulassa.

Marssi ei ollut pitkä, jokainen maa esiteltiin nimeltä liettuaksi ja englanniksi kun joukkue oli estradin edessä. Meidän olisi pitänyt asettua maahan liidulla merkattuihin ”parkkiruutuihin”, mutta koska nimikylttiä kantaneet ihmiset eivät oikein osanneet ohjeistaa miten meidän tulee toimia, kaikki jäivät parveilemaan pitkään jonoon. Pian järjestys kuitenkin saatiin aikaiseksi ja puheet saattoivat alkaa. Sillä aikaa kun puhujat kehuivat Liettuaa ja toisiaan, meidän joukkua alkoi katsella huolestuneena taivaanrantaan. Sieltä näytti lähestyvän sade, ja Kristian kaivoi salamannopeasti tutkakuvan kännykästä esiin ja totesi parin voimasanan saattelemana että sateita on tulossa. Ensimmäiset sateet tulivat vähän ennen pakollisia kansantansseja, ja itse olin valkoisessa t-paidassa tyytyväinen että alla oli aluspaita, joten en päädy mihinkään ”miss wet t-shirt” potrettiin.

Ohjelma sisälsi puheita, kansantansseja ja lauluesityksiä. Tuntuu että ohjelmasta kuitenkin jäi puuttumaan puolet, sillä se loppui kun seinään kaatosateen ihmisten paetessa sateensuojaan. Onneksi Markun ja Krisin auto oli lähellä ja suurin osa meistä pääsi sinne suojaan, Mikko & co oli paennut paikalta jo hieman aiemmin.

Avajaisten jälkeen porukka hajaantui syömään kuka minnekin ja Simo lähti joukkueenjohtajien tapaamiseen. Yllättävää oli, että Simo oli takaisin kentällä jo klo 20 aikaan, ja kertoi että juhlissa oli sivistyneesti juotu punaviiniä ja syöty jotain. Aika vaisut bileet, ei siis votkanmaistelua.

Selvästi porukka alkaa rauhoittua, enää kentän kuppilalla ei näkynyt illalla riehakkaasti kaljaa juovia joukkueita, kaikki tuntuvat valmistautuvan huomiseen ensimmäiseen kisapäivään. Harmi vaan, että sää näyttää todella vaikealta. Kilpailunjohtaja oli sanonut Kristianille että todennäköisesti lennetään, mutta sää näyttää vaikealta. Kimmo luki koneeltaan huomisen ennustetta ja siellä oli sanottu sateen mahdollisuuden olevan 80%.

Voivoi…saa nähdä montako kisapäivää tästä tulee ja milloin on ensimmäinen kunnon lentopäivä. Positiivisella asenteella kuitenkin eteenpäin!

Katja

Close Menu