Ma 1.8.2016 Sadepäivä – joukkueenjohtajan tarjoama dinneri

Niinhän siitä kävi että eilisen hinauskuvioista sitten tuli säätö. Osa itsestarttaavista oli ajelleet hyvän 10 km paremman kelin alueelle, eivätkä suinkaan ”irrottaneet” eli sammuttaneet moottoria siellä missä muut irrottaa hinausköyden. Ymmärrettävästi tästä oli tullut huomattavaa hyötyä eräille koneille. Niitä oli muutama eli aika iso prosentti luokastaan, kysehän on kaksipaikkaisista. Kaikista vaikeuksista huolimatta Antti ja Nikke olivat päivän tuloksissa seitsemäntenä, käyttämättä em. systeemejä hyödyksi, ja he eivät olleet näiden edellä mainittujen joukossa.

Tavattiin Talolla sekä ennen että jälkeen briefingin ja tuntui että eilisen säästä riitti juttua ihan mukavasti. Joukkueen jälkibriefingiä ei tarvittu siksi että olisi ollut tehtävä jota pitäisi lentää. Sen sijaan Simo käytti tämän päivän hyväksi ja halusi tarjota kaikille dinnerin, sillä kaikki ”ensimmäisen osion” avustajat on vielä paikalla. Tarkoitus oli syödä yhdessä Talon terassilla iltasella ja käyttää siten sadepäivä hyväksi.

Olin luvannut auttaa kokkailussa, mutta harmi vaan etten tajunnut että tilalle voisi tulla houkuttelevampaa ohjelmaa. Kristian ja Kimmo oli lähdössä Birštonasiin kylpylään, ja vesipetona tietysti halusin mukaan. Muut olivat enemmän tai vähemmän jäämässä kentälle lepäämään. Paitsi Team AM, jotka lähtivät kerryttämään S-Bonusta Kaunasin Prismaan.

Meidän kylpyläreissu harmiksi ja onneksi päättyi lyhyeen, sillä päämäärä kylpylä ”Eglės sanatorija” oli kiinni. Tai siis allasosasto oli auki klo 18-22. Outo aika, ihmeteltiin.

Se meni näin: päädyttiin kylpylään, joka oli oikeastaan iso hotellikompleksi. Päädyttiin tietysti respaan ensin, ja siellä oli käytössä vuoronumerot. No, paikka on iso joten ehkä se on ymmärrettävää. Painettiin vuoronumerolaitteesta kohtaa ”Pool, spa and treatments” tms. ja laitteesta tuli pieni lappu kuten kuuluukin, mutta siinä ei suinkaan ollut vuoronumeroa vaan ohje mennä Pool and treatments receptioniin. Kristian mietti kuinka käytännöllinen samanlainen systeemi voisi olla kisatoimistossa, pistetään vehkeeseen muutama valmis ”FAQ – usein kysytty kysymys” ja systeemistä tulisi aina asiaan kuuluva vastaus.

Kun oltiin taivallettu puoliväliin taloa, löydettiin uusi respa, mutta sekään ei ollut oikea. Käytävillä nähtiin kävelemässä vanhoja ihmisiä rollaattoreineen, ja ruokalassa ihmisiä mättämässä buffetin antimia. Mietittiin ollaankohan tultu ihan oikeaan paikkaan. Kellään meillä ei toki ollut kokemusta Baltian maiden kylpylöistä, joten ajateltiin että tämä lienee normaalia. Kun vihdoin löydettiin talon toinen pää ja Spa-osaston respa, numerolapun ottamisen ja odottelun jälkeen kuultiin että allasosasto on auki vain 18-22.

Käytiin vielä kurkkaamassa Prienain toinen iso kauppa ja totesin että lihat perustuu sian kylkeen, läskiin ja sashlik-lihoihin, joita oikeastaan kenenkään ei tehnyt mieli. Soitin sitten Simolle että eiköhän lähdetä mekin Prismaan. Sen hintataso oli aika lähellä Suomen hintoja, paitsi naudan sisäfileen hinta oli puolet siitä mitä Suomessa. No, tulihan nähtyä. Tehtiin vielä täydennysreissu Prienaissa ja kokkailu saattoi alkaa.

Valjastin kaikki halukkaat auttamaan, Baldrick oli grillimestarina ja homma onnistui hyvin. Eniten lämmitti sydäntä se, että tain alusta lähtien sienisoossin, jossa ei ollut yhtään puolivalmistetta ja se syötiin viimeistä tippaa myöten 🙂

Ilta oli aika rauhallinen, sillä tiedossa on että tiistai on lentopäivä.

Katja

Close Menu