Aamu alkoi kauniina, mutta tuulisena. Vaunuleiri oli purettu lähes lähtökuntoon jo edellisenä päivänä ja itsekin heittelin kasseja ovesta ulos, jotka sitten pakattiin NIL:n Transittiin.
Käytiin katsomassa palkintojenjako, joukkueesta oli paikalla enää Simo, minä, Kimmo, Antti, Nikke ja Baldrick. Muut olivat lähteneet jo ajelemaan kotia kohti. Seremonian alkua odotellessa juteltiin siinä ympärillä olevien joukkueiden kanssa, ja englantilaiset (GBR) oli siinä meidän vieressä. Howard Jones ihmetteli ääneen miten hän on onnistunut hukkaamaan paitansa ja tilalle on tullut argentiinalainen joukkuepaita. Huikkasin sitten Howardille että se johtuu eilisillasta…näin kuinka päättäjäisjuhlissa argentiinalainen vain tuli ja ilmoitti Howardille ”nyt kuule vaihdetaan paitoja”.
Seremonia saatiin suoritettua ilman liian montaa kansantanssiesitystä, yllättävää kyllä. Vain jokaisen luokan välillä oli lauluesitys, jotta lipunnostajat ehtivät vaihtaa tankoon nostettavat liput seuraavaa luokkaa varten. Kristian oli jo lähtenyt aikaisin aamulla ja siksi Simo kävi pokkaamassa Kristianin diplomin tykötarpeineen. Yllättävää oli, ettei 20 m kaksipaikkaisluokassa jaettu palkintoja kaikille 10 parhaalle. Se oli harmi, sillä silloin Antti ja Nikkekin olisivat päässeet oman luokkansa palkintojenjakorivistöön. Jos muuten kuvista ihmettelette miksi kansallispukuisia neitejä kulkee siellä täällä, seremoniassa oli outo tapa se, että jokainen mitalisti saatettiin palkintopallille kansallispukuisen neitosen toimesta.
Klo 12 aikaan Transit starttasi kohti pohjoista, kentän kaiuttimista kuului vielä Team Cupin voittajien julistus. Oli aika lähteä kotiin.
