Yöllä alkoi kaatosade ja ukkostakin kuului olevan. Satelliittikuvan mukaan yläpilvi ja sade siirtyisi länteen, mutta perässä tulisi keskipilveä. Kenttä oli ilmeisesti muuttunut muhjuksi yön aikana, sillä briefingissä sanottiin että toinen ajolinja punnitukseen on liian pehmeä ja siten vain toinen on käytössä. Lisäksi Terry sanoi organisaation käyvän katsomassa kentän kunnon briefingin jälkeen ja ilmoittavan sitten miten päivä etenee.
18 m ja Avoimen luokan tehtävät peruttiin ja 15 m luokalle sanottiin hinausten alkavan klo 13.00, ja gridi rakennettiin siis asfalttibaanalle. Itse en lähtenyt tuuliselle kentälle ollenkaan.
Myöhemmin kuultiin että hinaukset oli aloitettu, mutta tuuli oli ollut voimakas sivutuuli ja jo muutaman hinauksen jälkeen peli pantiin poikki ja päivä peruttiin. Ihan fiksua turvallisuuden kannalta.
Nyt jos luet tätä juttua vain purjelennon kannalta, kannattaa tämän päivän jutun lukeminen lopettaa tähän sillä seuraavaksi tulee ruoka- ja kengurujuttuja.
Päätettiin joukkueen kanssa pitää tänään ns. viimeinen illallinen ja lähdettiin Johannan ja Antin kanssa tekemään ostoksia iltaa varten. Sopimus oli, että jokainen ostaa omat ”lihat” ja lisukkeet tehdään yhteisesti. Taidettiin vähän innostua, sillä ruoka olisi loppujen lopuksi riittänyt tuplamäärälle väkeä.
Oltiin jo kisan alussa kuultu Benallassa sijaitsevasta orpojen kengurujen ja vompattien hoitolasta ja todettiin Johannan kanssa tämän päivän olevan täydellinen vierailulle. Tapaamisen sopi meidän puolesta Timon avustajan Rickin vaimo Kirsten. Mentiin hoitolalle Antin ja Johannan kanssa klo 16, jolloin kenguruiden syöttöaika oli. Talo näytti ulkopuolelta aivan tavalliselta omakotitalolta, jossa pihalla oli noin metrin korkuisia kenguruita. Sisällä emme käyneet ollenkaan, selvästi talo oli kuitenkin pyhitetty eläinten hyvinvoinnille.
Heti tervehdysten jälkeen Sheila (paikan pitäjä) antoi meille Johannan kanssa pienet tuttipullot ja saatiin heti kengurunpoikasista hyviä kavereita, jotka siis melkein pyrkivät syliin syömään. Syömisen lomassa kenguruita pystyi rapsuttamaan ihan vapaasti, karva oli todella pehmeää pentukarvaa.
Itse en ole juuri pentueläimiä syöttänyt, ja tietysti Johannan kanssa huokailtiin poikasten söpöyttä. Kun kysyin mitä eroa wallabyllä ja kengurulla on, Sheila toi näytille ihan nuoren wallabyn poikasen joka söpöydessään päihitti kengurut mennen tulleen. Lisäksi meitä tuli viihdyttämään pari vompattia, jotka olivat noin 6 kk ja 5 kk vanhoja. Hauskoja ötököitä nekin, joista toinen juoksi meidän perässä takapihalle jossa käytiin katsomassa siellä olevia lintuja.
Illallinen oli perinteisesti ulkona, mutta tällä kertaa kaikki pukeutuivat lämpimämmin, joku veti kevyttoppatakkia päälle ja itsekin varauduin isolla peitolla (pyyhkeellä), mutta sille ei sitten tullut tarvetta. Tämä oli viimeinen yhteinen illallinen ja mielenkiintoista nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Tiedossa oli lentopäivä, konttien pakkaus ja päättäjäiset.
Katja