Eilen Birstonasissa kun oltiin lounaalla, meidät bongasi ruotsalaisten joukkueen säämies, jonka kanssa juteltiin niitä näitä ja myös tämän päivän säästä. Hän vähän pohti ääneen että perjantai alkaa sinisenä, sen jälkeen tulee kumpupilviä ja sitten alkaa sataa eli tiedossa on vähän kaikkea.
Kisan meteorologi – joka muuten on vaihtunut mumisevasta eestiläismiehestä skarppiin liettualaisnaiseen – kertoi oikeastaan vähän samaa, paitsi että sateesta ei oikeastaan ollut vaaraa paitsi huomenna lauantaina. Perjantaista oli tulossa todella lämmin ja lauantaina on sitten sadetta ja viileää. Meterologi kertoikin että nauttikaahan tänään kesästä, sillä huomenna on syksy. Ilmeisesti tulevana viikkona lämpötilan pitäisi pudota alle 20 asteeseen. No, vaunussa jossa ei ole ilmastointia, +30 C on pikkuisen tukalaa.
Hinausten piti alkaa klo 12, mutta sitten niitä alettiin siirtää ja siirtää, joten makoiltiin gridissä kunnes hinaukset aloitettiin 13.45. Sää oli juuri sitä mitä ruotsalainen sanoikin eli hinaukset aloitetaan sinisen taivaan alla. Niin, huomasin että postasin facebookiinkin kommentin ”sinisen taivaan alla” ja kuvassa on iloisesti pilviä. Mutta ne olivat yläpilviä jotka eivät olleet kentän päällä vaan kauempana. Markku jo pessimistisesti kommentoi että ”tämä on one way ticket”.
Hinausten aikaan horisontissa alkoi näkyä kumpupilviä, ja toivottiin että ne olisivat tehtäväalueella. Nostojen merkkinä oli taas kekoja, ja yhdessä vaiheessa kentän päälle tuli lintuaura erikoislintuja ja ne yllättäen jäivät kaartamaan yhteen nostoon. Olisikohan siitä löytynyt parempi nosto kuin missä pilotit pyöriskeli.
Kuunneltiin radiosta poikien menoa ja yhdessä vaiheessa Akulla ja Markulla tuntui menevän todella kovaa, hymyn melkein kuuli puheesta. Mutta puolen tunnin päästä siitä tilanne olikin ihan päinvastainen. Mutta onneksi kaikki joukkueenjäsenet pystyivät antamaan toisilleen säätietoja, sillä osa joutuisi lentämään alueella jolla toiset olivat jo olleet tai juuri tulossa. Markku itse asiassa sanoi että päivän lento oli yksi parhaista kisalennoista vaikka se päätyikin peltoon, kuten koko vakioluokalla paitsi yhdellä joka lensi tehtävän läpi. Mutta Markku sanoi että kaikki ratkaisut oli oikeita.
AM oli joutunut päräyttämään. Aluksi he olivat lentäneet kärjen tuntumassa ranskalaisten kanssa, mutta sitten lähtenyt porukasta ja joutunut vaikeuksiin. Antti sanoi että päivän oppi on se, että jos olet huonossa kelissä ja porukassa, älä lähde siitä pois. Viimeksi kun olivat joutuneet päräyttämään, AM oli lähtenyt porukasta pois hyvässä kelissä. Sama virhe siis toistui, sanoi Antti itsekin.
Kristian oli ensin lentänyt porukassa ja sen jälkeen lentänyt omaa lentoa ja oli tyytyväinen hetkeen jolloin oli lähtenyt reitille ja oli saanut jo alussa hyvän noston. Pojat jutteli myös siitä että täällä lähtöajalla tuntuu olevan hurja vaikutus ja se on arpapeliä ja jatkoivat että kun esim. Suomessa sopiva lähtöhetki voi olla puolenkin tunnin luokkaa, täällä tuntuu että keli muuttuu niin nopeasti ja jo 10 minuutin aikana voi tapahtua suuria eroja. Tänään pilvilautta tuntui ratkaisseen päivän.
Illalla seurattiin jännittyneenä tuloksia ja Kristian nousi kokonaistuloksissa kolmanneksi. Vaikka Mikosta tuntuikin että hän rämpii viimeisillä korkeuksilla Pociunaihin, hän kuitenkin lensi tehtävän läpi hienosti. Se oli tänään kova sana, sillä puolet luokasta meni peltoon. Valokuvaajatkin tuntuivat bongaavan tänään lähteviä putkia maaliintulijoiden sijaan. Markku ja Aku laskeutuivat samalle pellolle, ja siitä huolimatta nostivat omia sijoituksiaan yhteistuloksissa. Pidetään tämä linja, pojat.
Sitten on vähän ikävämpiäkin asioita, joista mainitsen ohimennen. Näin isossa porukassa kaikkea voi sattua, mm. terveyden suhteen. Amerikkalaiselle kaksipaikkaisluokan pilotille oli käynyt niin, että kakkospilotilta oli aikanaan leikattu syöpä ja nyt kisojen alussa hänelle oli tullut ilmeisesti komplikaatioita, lääkärit olivat antaneet matkustusluvan ja hän oli lähtenyt kotiin lääkäriin. Sen vuoksi Robison & Timpson lentää nyt kisan ulkopuolella, sillä säännöt eivät mahdollista sitä, että Robison esim. lentäisi yksin, eikä kakkospilottia saa vaihtaakaan. Lisäksi Robison ei saa osallistua joukkueen auttamiseen. Lassehan ehdotti että Robisonille voisi hyvin laittaa kyytiin ”jonkun vastuullisen stewardin” joka voisi olla painolastina ja huolehtia että homma toimii asianmukaisesti. Kukakohan Lassella oli mielessä 🙂
Sitten toinen juttu jonka bongasin facebookista. Juttu oli kirjoitettu puolaksi, ja kääntäjän avulla ymmärsin että unkarilaiselle oli käynyt maastolaskussa köpelösti. Outoa jutussa oli se, että kone oli talon katon päällä ja vieressä ihan hyvän näköinen pelto. Ehkä tämä tapaus oli samaa luokkaa kuin ”tatuoitu koivu”, jos muistat sen. Jos et muista tai tiedä, ei haittaa.
Eli en pysty kertomaan asiasta sen enempää, koska täällä ei kerrota mitään mistään. Täällähän kisojen nettisivuja ei käytetä juurikaan tiedottamiseen, muuta kuin gridilistan ja briefingin ajankohdan kertomiseen, kisan facebook-sivutkin on näköjään tehty vain mainostamaan kisaa eikä kertomaan kisan tapahtumista, mikä vahinko.
Illalla Horman Hessu pääsi perille, hän tulee Markun avustajaksi viimeiselle viikolla. Lisäksi Suomesta tuli kaksi koneellista väkeä, jossa on herrasväkeä Kuusela (Kai ja Kimi), Sucksdorff (Martti ja Petri) sekä Niken isä Ari. Porukka tuntui pitävän huolta kuppilan iltaelämän sujuvuudesta aika pitkään.
Katja
