Voi ei, tässä ei enää löydä uusia sanoja. Joka päivä on sanottu ”huominen on parempi”, mutta ei se sää siitä parane. Tämä on kuulemma kuuluisa Benalla Blue, eli sinistä taivasta ja heikkoja nostoja eivätkä nekään kovin korkealle.
Lyhyesti sanottuna tästä tuli gridauspäivä. Hinauksia siirrettiin ja siirrettiin ja tehtäviä vaihdettiin lyhyempiin, ja arveltiin että vain 15 m luokka hinataan. Mutta kun haistelijana toiminut itse tehtävänantajakaan ei pysynyt taivaalla, kaikkien luokkien tehtävä peruttiin sinisen taivaan alla.
Yleensä jos purjelentokisoissa lähtee johonkin turisteilemaan vapaapäivänä, nähtävyydet näkee yleensä sateessa. Nyt keli oli aivan toinen.
Tällä kertaa emme lähteneet kaupungille, vaan Timon avustaja Rick vaimoineen kutsui meidät luokseen grillaamaan. Tai siis tapasimme heidän kodillaan, mutta otimme ruoat, tuolit ja pöydät mukaan ja kiipesimme autoilla peräkärryn kanssa läheiselle kukkulalle johon he aikovat rakentaa talon. Siellä ei ollut muuta kuin nuotiopaikka, jossa lihat paistettiin ja pöytä katettiin lähelle. Näkymät oli kyllä silmiä hivelevät, aika harvoin tuommoisessa ympäristössä pääsee istumaan iltaa. Lisäksi pääsimme tee-se-itse-kengurusafarille heidän pienellä avomaasturilla. Eli ajelimme mäkiä hieman ylöspäin isojen kengurulaumojen luokse, ja nähtiin kuinka laumat päättivät siirtyä meistä turvallisemman matkan päähän.
Auringon painuessa mailleen, nousi myös tuuli joka meinasi viedä mennessään niin lautasenaluset, lautasliinat, rasioiden kannet ja kaiken hieman kevyemmän. Kaunis kesäpäivä muuttui hetkessä kylmäksi illaksi, ja vain harva oli osannut varautua lisävaatteilla viilenevään iltaan.
Mutta täytyy kyllä sanoa että se oli hieno paikka.
Katja
