Nuorten WGC 2009 joukkueen harjoitusleiri

 

Nuorten joukkueen harjoitusleiri 11.-24.1.2009 

Bloemfontein, Etelä-Afrikka

 

 

Räyskälä 09-projektin suunnitelmassa alkumetreiltä asti ollut harjoitusleiri eteläisellä pallonpuoliskolla alkaa 11. päivä tammikuuta. Leirille osallistuvat kaikki joukkueen pilotit, opiskelukiireiden johdosta estynyttä Leinoa lukuunottamatta. 

Leirillä valmentajana toimii Maajoukkueen kapteeni ja R09:n vetäjä Antti Lehto. Lisäksi kirittäjäksi saadaan Eki Heinonen muutaman leiripäivän kohdalla, joten valmennus puolella on joukkueelle tarjolla huippuosaamista. Ovathan kyseiset herrat myös parhaiten IGC-rankingissä sijoittuneet suomalaiset.

Matkaan saatu avustajakaartikin on kovaa luokkaa. Maajoukkueen vakio avustajat Masa P ja Jere ovat paikalla koko leirin ajan, joten maatoiminta on rutinoituneissa käsissä. 

Leiripaikkana toimii Bloemfoteinin New Tempe -niminen lentokenttä, joka sijaitsee kaupungin luoteispuolella. 15 kilometrin päässä kaupungin itäpuolella sijaitsee liikennekenttä, mutta tästä huolimatta ilmatilaa on harrastekentän yläpuolellakin lentopinnalle 145 kentän sijaitessa 1350 metriä merenpinnasta. Kentältä toimii paikallinen purjelentokerho Bloemfotein Gliding Club ja kaupallinen Soaring Safaris jonka vieraana suomalaisryhmäkin on. 

Talvisesta Suomesta matkaan lähdetään porrastetusti 6:n ja 9:n päivän välillä siten, että koko porukka on kasassa Bloemfoteinissa lauantaina 10.1. iltapäivällä.  

Leiriltä tullaan raportoimaan mahdollisimman aktiivisesti tällä foorumilla. Lennot tullaan myös laittamaan kaikkien nähtäville Online Contestin sivuille, joten kaikki voivat kotona tarkkailla onko teksteissä paljonkin lapinlisää.

www.onlinecontest.org

24.1 Viimeinen mohikaani on laskeutunut.

Leirin päivä nro 14, eli lentopäivä 13. Pääsimme todellakin lentämään yhtä päivää lukuun ottamatta joka päivä. Eilen oli hankala päivä läpilven varjostaessa kenttää hinausten alusta lähtien. Osa pääsi livahtamaan aurinkoon helpommin, osa vaikeamman kautta ja osa ei ollenkaan. Ekille, Nikelle ja Henelle tuli ihan kunnon matkalentopäivä. Itse pääsin liikkeelle pitkän rimpuilun jälkeen enkä han yhtä pitkää pätkää kerennyt lentämään. Hyvää treeniä yhtä kaikki.

Tänään oli kaikilla muilla suomalaisilla kotiin lähdön aika ja olin ainut joka lähti vielä lentämään. Tehtäväksi 310km kuivassa. Ennen iimeistä päivää suomalaisilla ei ollut plakkarissa yhtään maastolaskua, joten sitä tulosta ei auttaisi sotkea viimeisenä päivänä. Otin hinauksen ensimmäisenä koko kentällä ja taivalla pysyminen olikin aika hankalaa. Minun jälkeeni hinattiin vain toinen kone ja sitten hinaukset keskeytettiin. Ylös päästyäni lähdin kuitenkin heti reitille, vaikka selvää oli, että kisatilanteessa lähtöaika olisi pitänyt olla tuntia myöhemmin. Ensimmäiset 100km olikin erittäin hankalaa. Pari kertaa mataliin ja toisella kerralla 6m/s laskeva tuntui kestävän ikuisesti ja jopa laskukelpoiset paikatkin alkoivat karata ulottamattomiin. 500 metrin korkeudessa kuitenkin tärähti. 4,5m/s nosto joka vei laakista pari kilometriä ylös päin.  
Tästä sainkin uuden vaihteen päälle ja sain kirittyä toisen legin keskinopeuden reilusta vastatuulesta huolimatta 100kmh:n. kääntö vastatuuleen meni oppikirjan mukaisesti viimeisen liidon venyessä juuri sopivasti kantavissa. Samalla kuin käänsin käännepisteen osuin suoraa kunnon nostoon. Legi sujui muutenkin mallikkaasti voimakkaiden nostojen saattelemana ja keskinopeudeksi tuli 141kmh ja korkeutta oli kilometri enemmän kuin edellisellä käännepisteellä. Viimeiseltä pisteeltä olikin maaliin vain 40 km ja korkeutta kasassa yli 2km. Kun legin alku kantoi vielä voimakkaasti niin nopeus ei juuri punaiselta viivalta liikahtanut. Nopeudeksi 280kmh, ja maaliin! Lennon loppuun aluksi maaliintulo hiukan alle 100 metriin ja ylösvedon jälkeen kunnon ohilento hallien edestä.

Nyt on lennot tältä erää lennetty ja kokemusta kassassa reilut 4000km ja 47 tuntia enemmän. Jo tässä vaiheessa voi sanoa, että matka kannatti. Ensi kesän kisoissa sitten nähdään kuinka paljon.

Huomenna 5 päiväksi Kapkaupunkiin lomalle ja ensi viikonloppuna kotiin. Parlamentissa tavataan!

Aku 

Ja loppuun muutama kuva reissusta… 

Asento, Lepo…. 

Briefing…. 

Asumus… 

Kiitokset Masa P:lle! Räyskälän vara-Wänni vauhdissa…(kuva yläpuolella)

Valmentaja Antti Lehto matkustajakoneen ohjaimissa…  (kuva alapuolella)

 

Elämää Afrikassa, Avustajan näkökulmasta…

Taas heräsin siihen kun se perhanan Kakadu huusi tuolla puun latvassa. Kello 06:33 sain näköhavainnon, seuraavaksi täytyy hankkia jotain tulivoimaa, jolla on helppo tutisuttaa sitä latvaa..

Kello tuli seitsemän ja oli aika nousta sängystä. Valitettavan epäinhimillinen aika – olenhan lomalla.

Mutta maajoukkue tarvitsee minua ja minä maajoukkuetta.

Aamupalan jälkeen Toyotat starttasivat kohti kenttää. Akut ja täytetyt happipullot hallilta mukaan ja koneille. Tankkaukset hoituvat sujuvasti Etelä-Afrikkalaisella vedenpaineella. 

Sitten onkin aika vetää koneita gridiin. Suomalaisilla on vain toisessa autossa vetokoukku, ja avustajia kaksi kappaletta, Jerska ja MasaP. Kentällä työskentelee maatoimintaan erikoistunut, hivenen tummempi kaveri Cris, ja ranskalainen Francoir. Heidän tehtävänsä on jouduttaa koneiden vientiä ja auttaa kaikkia tasapuolisesti. Toimintaahan johtaa tiettävästi Dick-herra, apunaan Ian. Jokaisella purjelentokentällä tuntuu olevan omat mul***nsa – niin myös täällä. Osa läntisen euroopan saarivaltion henkilöistä ovat ainakin omasta mielestään vähän parempia ihmisiä, joille kuuluu parempi kohtelu. Usein tuntuu siltä että suomalaiset hoitakoot omat koneensa, mutta auttakoon myös muita. Ilmeisesti apureille on annettu jonkinlaisia ohjeita pilottien tärkeysjärjestyksistä…

Lähes kaikki kuljetusvehkeet ovat täysin susia. Pikkuhiljaa ne rapisevat pois käytöstä hitsausten ja pulttien, popniittien ja lasikuitujen sekä teippien, kumilankojen ja purukumien pettäessä alta.. Happipullot eivät välttämättä ole aina täynnä, letkut vuotavat, mittarit ja radiot eivät aina toimi, ipaqien kartat ja käännepisteen katoavat kesken lennon yms muuta pientä sanottavaa paikallisesta tasosta löytyy.. Koneiden kuntokaan ei ole mairitteleva, vaikka meille sanottiinkin että "It was in perfect condition when it arrived here". Olemme ostaneet palvelun isolla rahalla. Brittiläinen kohteliaisuus ja avuliaisuus tuntuu koskevan vain lentäviä brittejä.. Luulisi suomalaistenkin saavan vastinetta rahoilleen.

Kaikki ei ole aina niin ruusuilla tanssimista, mutta kokonaisuus huomioon ottaen hienoa on ollut, ja vielä monta hienoa hetkeä on varmasti edessä. Ilmasto on aivan mahtava, ja paluu "pakastimeen" voi olla masentava. Rusketusta on karttunut vaihtelevissa punan sävyissä kaikille. Väri se on punainenkin. Jääpähän ainakin jotain konkreettista muistettavaa palatessamme karuun arkeen skandinaavisille seuduille.

Nuortenmaajoukkueen avustaja, joukkueen äiti

-Jere-

Alapuolella olevassa kuvassa, avustajien toinen "äiti" ja leiri toinen puurtaja… Masa P. 

 Masa P.

Torstai 21.1.
Aamu valkeni ensimmäistä kertaa pilvisenä tänään. Kentälle ajellessamme pohdimme, että pohjoisen suuntaan näyttää hyvälle ja sinne saattaa tulla yvääkin keliä. koneet rutiinilla 36:lle jonoon ja odottelemaan paikallista briefingiä. Ukkosmyrskyn prosentit olivat suuret ja suomen porukka saikin uhuttua koko kentän pilotit 100km kolmion gp-kisaan. Aamun ensimmäiset umpiaiset tulivatkin peloittavan aikaisin ja hinausten alkaessa koilisessa näkyi jo kehittyvän ensimmäinen myrskypilvi. Pienen keskustelun käytyämme äätimme jokainen ottaa startin kukin vuorollaan. Starttihetkellä pilviä oli aljon ja lähes joka ilmansuunnassa oli ukkosmyrsky peloittelemassa. 
Ensimmäisellä legillä oli normaalia pilvikeliä. Suurinosa porukasta ajautui turhan alas ja joutui ottamaan ensimmäisen noston ennen ensimmäistä äännepistettä. Tosin Antti löysi hyvät linjat ja pääsi hyvissä korkeuksissa kääntämään. Toiselle käännepisteelle oli juuri lännestä ajautumassa ukkosmyrsky päälle, mutta ison pilven alle kuitenkin kehittyi kantavia pilviä. Moni pääsi kääntämään hyvissä korkeuksissa ja liitämään siitä suoraan kotiin. Jussin kanssa jouduimme pikkaisen alas ja jouduimme taistelemaan itseämme ylös myrskypilven tekemän jalasimen varjon alla. Siinä samalla pesimme koneet ja jotkut taisivat jopa saada rakeitakin. Salamat iskivät ympärillä samaan aikaan kun osa porukasta ilmoitti maaliintuloja. Puheet kävivät kuumina että nyt olisi pian päästävä kentälle, koska lähestyvä myrsky mahdollisesti sulkisi pääsyn takaisin kentälle. Jännäksi meni, mutta kaikki pääsivät takaisin. Isot pojat isoilla siivillä ja Akukin ohella vetäisi hyvät ajat sataselle. Nikke joutui keskeyttämään alas jouduttuaan ja maastolaskupaikkojen loputtua. Minulla ja 
Jussilla meni kohtalaisesti ja rämmittyä ylös pääsimme maaliin. Lyhyt ja mielenkiintoinen päivä. Paljon pilviä ja sadetta. Huomisen ennuste on valitettavasti kehnohko. Osalle tämä päivä oli 11 peräkkäinen lentopäivä. Ei 
paha!! 

-Hene- 

20.1

Leirin 10 perättäinen lentopäivä. Minulle tämä oli vasta 9, koska lintsasin sunnuntain lentämisen perheen saavuttua paikalle. Tehtäväksi 500km kolmella käännepisteellä. H8 oli jälleen hinausjonon keulilla ja näin ollen lähdin ylöspäästyäni matkaan reilusti muita ennen. Ensimmäinen liito hyvään pilvikeliin alkoi loistavasti ja vauhtia kertyikin hyvin. Liidon lopussa kävi kuitenkin se klassinen virhe. muutama sata metriä ylempänä kuin olin suunnitellut kelaavani pohjiin osuin kohtalaiseen nostoon, vedin vauhdit pois ja ajoin muutaman s- kaarron, sitten matka jatkui. Edessä oli kaksi loistavan näköistä pohjaa joiden alla kelaisin sitten itseni vauhdilla pohjiin. Eihän se sitten ihan niin mennytkään. Kummankaan pilven alta ei löytynyt edes kaksi metristä ja seuraavat kymmenet kilometrit olivatkin todella tuskaisia. Ensimmäisen välin loppupuolella reittivälillä oli kunnon sadekuuro joka katkaisi minulta matkanteon. Ei auttanut kun kääntyä ympäri ja tehdä uudet reittisuunnitelmat. Käänsin nokan kohti etelää ja jatkoin yksin lentelemistä. Etelään mentäessä kelikin muuttui kuivatermiikiksi ja loppu päivänä ei enää pilvien alla kurvailtu. Muu joukko yritti päästä kääntämään alkuperäistä käännepistettä etelämpää. Joukkio pääsi paljon lähemmäksi, mutta joutuivat kuitenkin kääntymään ympäri ennen aikojaan. Porukan palatessa etelää kohti olin itse matkalla jo takaisin pohjoiseen ja käänsin itsekin porukan mukaan takaisin etelään. Yksi käännepiste etelässä meinasikin sitten koitua kohtaloksi kun olin lopulta matalissa ja minun kentän välissä oli hyvän kokoinen kielletty ilmatila. Pienen vesien kevennyksen jälkeen pääsin kuitenkin ylös ja pystyin palaamaan kotiin pienen reitin venytyksen kautta. Päivän saldo oli loppujen lopuksi 555km. Jälleen hyvä lentopäivä Afrikassa ja lisää vielä luvassa. Kuinka hauskaa voi tammikuussa elämä olla! 

-Aku- 

19.1

Tänään lennettiin Altin kanssa kimpassa 390km kuivassa, keskinopeudella 122km/h. Nikkekin otettiin mukaan remmiin, kun saatiin kiinni ekalla välillä.

 -Aku- 


17.1 Ensimmäisen viikon päätös meni kuivatermiikkiä opiskellen ja iltaimuista nauttien…

 

 

 

Aamun briefissä luvattiin loistavaa keliä ja kartalle piirrettiin lähes jokaiselle viidensadan tehtäviä. Gridissä tilanne alkoi kuitenkin jo valkenemaan ettei päivästä välttämättä tulisi parasta mahdollista, lähtö vain venyi ja venyi vaihdettiinpa välissä jopa rataakin.
Kaikki kuitenkin pääsivät ennen pitkää taivaalle ja tehtäville, jotka vaihtuivat pian alkuperäisestä lännen suunnasta pohjoiseen ja itään päin viettäviksi. Itse lähdin Altin ja Henen kanssa lentämään viisisatasta, joka kuitenkin kaatui omalta osaltani päätökseen olla lähtemättä reitille seonneen Ipaqin ja hankalahkon kelin suhteen. Ja päätin siksi jäädä vain katselemaan tilannetta lähiseudulle.
Lähelle kasvanut sadepilvi alkoi yhä enemmän varjostaa kentälle johtavaa ilmatila "suppiloamme" jolloin viimeisetkin kääntyivät ympäri ja aloitettiin kuivatermiikki harjoitukset Antin johdolla. Pian liikenne ilmassa väheni ja löysin itseni Henen ja Altin kanssa iltaimuilta, kiertelimme kenttää lähes pari tuntia ja nautiskelimme vain tummenevasta Afrikan taivaasta. Havahduimme onneksi katsomaan kelloakin ja tulimme alas seitsemän pintaan, juuri sopivasti kentän laidalla odottavalle "iltapalalle" ennen kuin pimeä yllätti innokkaat lentäjäveljet.

-Jussi-

 

  

 

Terveisiä Etelä-Afrikasta 15.1

Päivä valkeni sinisenä, mutta tuulisena ja pojat pelkäsivät jo nostojensa puolesta. Ei huolta, sillä säämies Dick lupasi tuulen heikkenevän päivää myöten. Kovaa keliä siis luvassa. Tehtäviksi jaettiin 500km kuumakalleille ja 300 meille ei niin kuumille piloteille. Klo 12:05 kaikki olivat hyvissä korkeuksissa valmiina starttiin. Aku lähti reitille muita ennen, sillä hän päätti lentää viisisatasen Antin ja Ekin kanssa. Nikke paineli menemään nelosellaan 10 min ennen, kuin otimme Altin kanssa yhteislähdön tehtävälle. Keli ei ollut kehittynyt vielä täyteen muotoonsa, mutta päivän edetessä pilvikorkeus ja termiikin voimakkuus kohosi huomattavasti. Ensimmäinen etappi sujui kohtalaisesti ja käännettyämme toiselle legille, alkoi homma luistamaan. Vetovuoroja vaihdellen lensimme aika haipakkaa eteläiselle käännepisteelle, josta 4.5m/s nostosta liuimme 90 km kohti maalia. Liuku vei meidät turhan matalalle, jonka vuoksi jouduimme tyytymään heikompaan nostoon saavuttaaksemme loppuliukukorkeuden. Lopputuloksena 308km keskinopeudella 115km/h. Aku lensi 500km nopeudella 117km/h, ja päivän kruunasi leirin johtaja Lehdon 500km nopeudella 144km/h. Edellisenä iltana Hannu Halosen kanssa saapunut Eric Heinonen säväytti lokaalit lentämällä 500 km paikallislennon. 

Uutisia maailmalta…

Pojilla on kiire lentää, joten päivittelen täältä Suomesta käsin vähän kuultuja uutisia. 

– Altille 500km timantti 

– Akulle KC nousu, eli jo toinen timantti…

– Tarkistuksen jälkeen myös Nikelle KC-nousu, Hyvä Pojat!

Lisäksi saadaan nautittavaksi muutamia kuvia…

 Etelä-Afrikka ilmasta

 

-Teemu- 

 Neljäs lentopäivä. 14.1.

Ennusteen mukaan hyvää cumulus keliä, mutta keli loppuu ajoissa. Tehtäväksi suomalaisille suunniteltiin etelä pohjoissuuntainen litteä 300 km kolmio. Maalin sovittiin olevan 1000m startin yläpuolella. Lähdöt ja maalit pidetään läheisellä padolla joka on 26 km kentältä ja juuri rajoitetun ilmatilan ulkopuolella.

Keli ei ollut cumulusten osalta ennusteen mukaista, koska matkaan lähdettiin kuivassa. Taivalla oli vain muutamia pieniä pilven rippeitä. Antti lähti liikkeelle ensimmäisenä ja muita alempaa, mutta hetken kuluttua oli päässyt kuitenkin porukan päällimmäiseksi. Vähitellen porukka hajosi ja 40 km ennen ensimmäistä käännepistettä en nähnyt enää ketään. Antti kulki edellä ja kertoili mitä tapahtuu ja muu porukka oli hivenen perässä. 20 km ennen käännepistettä löytyi kuitenkin loistava nosto joka vei 4,5m/s suoraan lentopinnalle 145 joka on alueella ylärajana. Korkealta yhtä liitoa kääntämään ja pitkä pätkä seuraavalle legille. Siellä pääsin yllättäen Antin kanssa samalle korkeudelle nostoon ja homma näytti sujuvan hyvin. Tästä eteenpäin yritin rimpuilla JS1:n perässä mutta vähitellen jääden. Antti sai loppuliukukorkeudet 80km ennen maalia kun minulla jäi samassa nostossa 700m vajaaksi. Siitä tulikin sitten eroa 5 minuuttia maalissa. Oma nopeus tänään 129kmh ja hyvät fiilikset lennon jälkeen. Osa porukasta on vieläkin taivaalla keräilemässä tiimaa, mikäs siinä kun maisemat ovat noin mahtavat!

-Aku- 

 

Terveiset Etelä-Afrikasta! 14.1.

Nyt on pari päivää päästy lentämään ja aletaan päästä taas hommassa jyvälle. Nettiyhteydet on vähän pätkineet, siksi emme ole kirjoittaneet aiemmin. Saavuimme lauantaina Bloemfonteiniin ja vastassa olivat muutamaa päivää aiemmin tulleet Hene, Altti ja MasaP. Sunnuntaina melkein koko päivä meni tutustuessa paikkoihin ja uusiin koneisiin. Iltapäivällä pääsimme jokainen pienelle tutustumislennolle.


Maanantaina lähdimme porukalla tutustumaan vähän kentän läheisyyden ulkopuolelle. Keli oli täkäläisittäin heikkoa, suomalaisille normaalia matalahkoa keliä. Keli tuntuu vaihtelevan aika paljon. Välillä mentiin pilvijonon alla 200km/h lasissa ja sitten nokka pystyssä huikkoliitoa mataliin. Loppujen lopuksi kaikki pääsivät kotiin, vaikkakin pari kertaa tuli parissa sadassa metrissä pyörittyä. Tiistaina yrityksenä oli lentää 500km tehtävä, mutta nopeasti totuttuun tapaan etelä-afrikkalainen sääennuste ei liittynyt millään tavalla vallitsevaan säähän. Löttöstelimme kuitenkin kelin mukaan ja nopeimmille siitä syntyi 400km lenkki.

Pilvipohjat ovat olleet 9000-12000 jalan välillä merenpinnasta. Eli 1400-2300 metriä kentän pinnasta. Tuleville päiville odotamme korkeampia kelejä. Suuresta korkeudesta on hyötynä tosi-ilmanopeuden kasvu. Käytännössä matkalentäjälle tämä merkitsee liidoissa samaa kuin 20km/h myötätuuli. Koko korkeusaluetta on tosin vaikea hyödyntää sillä alhaalla nostot eivät ole niin voimakkaita ja tämä tiheyskorkeuden suoma etu häviää. Kentän laidalla olevalla pellolla on ollut kuusi isoa antilooppia (vast.) maastolaskuista muistuttamassa. Yli puolimetriset sarvet eivät houkuttele turhiin peltokeikkoihin.

Yleisesti Afrikka vaikuttaa ihan hyvältä paikalta lentoreissua varten. Eläminen on halpaa. Iltaisin käymme ravintolassa syömässä vähintään puolen kilon pihvit ja maksamme siitä korkeintaan kuusi euroa. Asuminen hyvässä hotellissa maksaa meille 17€/yö, kun majoitumme kahden hengen huoneissa.

Tänään lähdemme lentämään 300 km tehtävää, joka alkaa ja loppuu 25km päähän, eli yhteensä n. 350km keikka tiedossa. Päivästä on tulossa lyhyt ja siksi lyhyt tehtävä.

 -Nikke- 

Ensimmäiset fiilikset

 8.1.2009 klo. 10:00 asteli kalkkilaivan kapteeni Korva ulos Johannesburgin terminaalista kasvoillaan hermostunut ilme. Luokse rynnisti oitis taksikuskien armeija tarjoten kylän halvimmat ja turvallisimmat kyydit kylille. Kapteeni ei halunnut kyytiä, vaan tahtoi löytää kaverinsa Henen. Hädän jo miltei iskiessä mestari viitanen plopsahti paikalle ja matka kohti Bloemfonteinia sai alkaa. 

Löydettiin varmimman ja turvallisimman kyydin tarjoaja, joka vei meidät Johannesburgin keskustassa sijaitsevaan Park Stationiin. Täältä kaverusten oli määrä ottaa jokin julkinen kulkuneuvo Joburgin ja Bloemfonteinin välissä sijaitsevalle Welkomin lentokentälle. Siellä oli näet käynnissä E-Afrikan purjelennon mestaruuskisat. Taksikuski oli paikallisittain mukava ja lörpöttelevä heppu. Kuskin jutut alkoivat pikku hiljaa kuulostamaan hyvinkin levottomilta Joburgin turvallisuuden tiimoilta. Lopputuloksena taksista nousi entistä kalpeammat kaverukset, jotka taistelijaparin etenemismuotoja käyttäen hoitivat tiensä lipputiskeille. Tunnelma asemalla oli kuin olisi eksynyt hämäräheikkien kokoontumiseen Helsingin asematunneliin puolen yön aikaan.

 Ostimme liput ensimmäiseen kaupungista lähtevään bussiin, joka osoittautui hyvinkin asialliseksi menopeliksi. Lojutessamme deluxetuoleillamme makuuasennossa meille alkoi avautua E- Afrikan todellinen kauneus. Punainen maa, kasvusto ja jopa lehmät olivat kuvaamisen arvoisia taivaasta puhumattakaan. Neljän tunnin matkaamisen jälkeen saavuimme perille Welkomiin, josta päästyämme itse lentopaikalle, paikallinen purjelentoyhteisö otti matkalaiset avosylin vastaan. Vietimme illan seurustellen juhlaillallisen merkeissä. 

Toinen päivä valkeni lentokerhon kuppilanpitäjän kotona, josta palasimme vieraanvaraisen isäntämme  kyydissä kentälle seuraamaan mahdollista kisapäivää. Päivä kuitenkin peruttiin kelin ylikehittyessä, tosin Suomessa olisi vastaavissa olosuhteissa startattu vähintään 2h AAT:lle… Tapasimme myös Dick Bradleyn, joka pyörittää Bloemfonteinissa Soaring -Safaris -puljua, jonne olimme matkalla jo samana iltapäivänä.

Bloemissa odotti laiturilla tutunnäköinen hahmo. Itse herra "Masa P" oli tullut vastaan autonsa, rattiväärinpäin -yariksen kanssa.  That´s that, perillä siis ollaan, eikä edes Joburg onnistunut lannistamaan auringosta punaisena hehkuvien pilottien intoa. Loput seurueesta saapuu tänään 10.pvä iltasella eli Aku ja Jere sekä Nikke ja Jussi. Itse maestro Lehto lentänee JS1:sen Welkomista Bloemiin poikien ajaessa loppumatkan.

Jep. Kohta päästään lentämään.

-Hene ja Altti     10.1

Leiri alkaa 11.1.09, pysykää kuulolla!