Torstai 12.1.2017 – Eilisen toisinto…vai onko sittenkään

… Aloitan päivän kolmella pisteellä. Sillä päivityksestä tulee tavallinen mutta kuitenkaan ei tavallinen.

Eli reippailin aamulla kymmeneksi briefingiin, sisäänpääsyä odotellessa vaihdoin pari sanaa itsensä Ingo Rennerin kanssa. Kuten kaikki ehkä tietää, ja jos ei tiedä niin kohta tietää: Ingo on moninkertainen purjelennon maailmanmestari ja voitti mm. Räyskälässä 1976 maailmanmestaruuden (vakioluokassa, jos haluat tietää :-). Ingo on täällä Benallassa antanut Suomen joukkueelle vinkkejä Australiassa lentämiseen ja toimii itse Australian joukkueen valmentajana. Sovimme treffit jollekin tulevalle päivälle briefingin jälkeen, saa nähdä mitä lopputulos on, ehkäpä saan yhteiskuvan hänen kanssaan. Tänään sitä en kehdannut pyytää sillä odottelutilanne elokuvateatterin – siis briefing-tilan – aulassa oli sen verran meluisa, ettei siitä olisi tullut mitään.

Sään puolesta päivä oli kohtalainen toisinto eilisestä: taivas oli sininen, sääleidi Jenny ei pilviä luvannut eikä  niitä myöskään tullut, ja nostot oli heikkoja eli maksimissaan n. 2 m/s. Tuuli onneksi oli heikompaa koko päivän jos vertaa eiliseen.

Hinaukset yllättäen aloitettiin klo 13.10, yllättävää se oli siksi, että se oli vain 10 minuuttia alun perin aiottua aloitusaikaa myöhemmin, ja juuri hetkeä aiemmin olin kommentoinut gridissä meidän piloteille ”mitä veikkaatte, kauanko hinauksia siirretään”. Siellä varovaisin arvaus oli 13:45. Taivas ei suinkaan näyttänyt siltä että laittaisin sinne yli 100 koneen joukon kohti tehtävää. Onneksi kuitenkin päivä aloitettiin ajoissa, sillä tehtävät olivat alkuperäiset eli B tai C tehtäviin ei tarvinnut turvautua.

Sen jälkeen kun pilotit olivat ottaneet hinauksen, meillä on rutiinina että autot siirretään sovittuihin paikkoihin, maa-asema ja päiväleiri aloitetaan joukkueen talolla ja sen jälkeen yleensä lähdemme Johannan kanssa ruokaostoksille. Tänään päivä ei poikennut totutusta. Paitsi sitten kun tulimme ostoksilta talolle.

Tässä on vähän herkkä paikka kertoa tarinaa, sillä joukkueen kanssa on sovittu mitä asiasta kerrotaan ja on sovittu myös että tarinaa jatketaan myöhemmin kun aika on sille sopiva.

Joka tapauksessa kun tulimme talolle, kuulimme joukkueenjohtaja Päkiltä että Mara on laskeutunut peltoon, tai siis reitin varrelle kuten mieluummin tykkään sanoa. Marallahan on koneessa moottori jolla pääsisi takaisin kotiin, siksi pellolle laskeutuminen ei ole ihan tavallista hänen tapauksessaan. En nyt osaa sanoa tätä tarinaa tässä blogissa mitenkään muuten, kuin että julkaisin illalla lyhyen tiedonannon:

WGC2017 12.1.2017
Kilpailutehtävän alkuvaiheessa termiikissä kaarrettaesa kahden koneen siivet osuivat yhteen. Molemmat koneet kärsivät vain vähäisiä vaurioita ja laskeutuivat turvallisesti. Toinen osapuolista oli Suomen 18 m luokan edustaja Martti Koivula.

Terveisin Pekka Halonen, joukkueenjohtaja.

Mutta jos kuitenkin vaihetaan positiiviseen aiheeseen; Wille lensi omien sanojensa mukaan täysin päinvastaisen lennon eiliseen verrattuna. Eli hyvän, voisin tulkita 🙂

Tässä Willen kertomus päivästä:

===== Wille kertoo=====

Sää kehittyi hitaasti ja lähtökorkeuden saaminen oli hyvin hankalaa. Tehtävä oli säähän nähden pitkä ja aika oli kortilla eli matkaan piti lähteä ajoissa. Keli oli täysin pilvetön, siksi reitille ei voinut lähteä yksin vaan oli tärkeää lähteä jonkinlaisessa porukassa. Aikanaan itselleni sopiva joukko lähti matkaan. Lensin muun porukan oikealla puolella ja löysin pian lähdön jälkeen olosuhteisiin nähden hyvän noston. Kaarsin siinä muutaman kierroksen ja aioin jatkaa reitillä. Mutta olin kuitenkin vielä niin lähellä lähtölinjaa, että päätin ottaa uuden lähdön paremmasta korkeudesta.

Uuden lähdön jälkeen matka eteni pitkään liukuen, koska nostot olivat hyvin harvassa. Aikanaan sain edellä lähteneet kiinni ja matka eteni erikokoisissa porukoissa. Mm. Sebastian Kawa pääsi karkuun ennen ensimmäistä käännepistettä, mutta kolmannella välillä hän olikin selvästi jäänyt jälkeen. Matka sujui mukavasti erikokoisissa porukoissa. Lopussa hieman liiallinen varovaisuus hidasti vähän keskinopeutta, mutta tulos oli enemmän kuin hyvä.

===== Wille kertoo=====

Ja päivätuloksissa Willehän on kolmantena, edellään vain ns. ”Raptorit” eli Jonkerin veljekset JS3 Raptureilla (koita kestää taivutus ja sanamuoto). Em. veljekset tuntuvat muiden joukkueiden jutuissa ja kirjoituksissa olevan isossa roolissa, ja heidän vauhti tuntuu olevan kovaa varsinkin kun tuloksia katsoo. Täällä palkitaan aamuisin aina luokan kolme parasta, joten ehkäpä pitää olla kamera valmiina.

Jatkan tätä vielä myöhemmin jos siltä tuntuu. Mutta siis joukkueessa kaikki hyvin.

Katja

Keskiviikko 11.1.2017 – Ensimmäistä kertaa kaikki tositoimiin taivaalle

Ja sitten mennään sään puolesta täysin toiseen ääripäähän. Jos eilen ja toissapäivänä oli kosteaa tai jopa märkää, nyt on kuivaa ja tuulista.

Sääleidi kertoi jo aamulla että ”sori nyt kauhiasti, mutta tänään ei kumpiaisia synny” ja jatkoi vielä että päivä on höystetty kohtalaisen rivakalla tuulella ja nostot 3-4 solmua ja oliko maksimi 4 vai 5 solmua. Niin, netti avustaa solmujen ymmärtämisessä: 2 solmua = n. 1 m/s, 3 solmua = n. 1,5 m/s, 4 solmua = n. 2 m/s eli kutakuinkin solmut jaetaan kahdella ja lopputulos on metriä sekunnissa, jos siis ei ihan viilata pilkkua ja halutaan vain tietää ”noin”-tulos. Eli tiedossa olisi heikkoa nostoa, tai oikeastaan todella heikkoa jos ajatellaan missä päin maailmaa ollaan.

Sää toki lupasi myös gridauspäivää eli hinauksia odoteltiin hyvä puolitoista tuntia, jo valmiiksi annetut A- ja B-tehtävät heitettiin roskikseen ja kaikille annettiin C-tehtävät. Miten organisaatio suoriutui tästä – täällähän on kentän päässä jonkin sortin huoltorakennus josta kuuluu kentän taajuus radiosta, on veskit jne. Ehkäpä heillä oli myös printterit mukana… Ajomatka on joka tapauksessa pitkä kentän ja kerhon välillä.

Sää oli aivan loistava itsensä polttamiseen, sillä tuuli piti ihon sopivan viileänä, mutta kuitenkin oli niin kuumaa että porukka liikkui shortseissa. Mutta onneksi ainakin meidän joukko on tajunnut kauan sitten ettei kentälle ole asiaa ilman aurinkorasvaa. Pilotitkin vetävät lennon ajaksi pitkähihaiset paidat päälle tällaisena päivänä, sillä muuta varjoa taivaalla ei ole tiedossa.

Nyt oli myös ensimmäinen päivä jolloin meillä oli maa-asema (=radio siis) kunnon antennin päässä ja kaikki olivat ilmassa. Jossain vaiheessa kyselin Päkiltä miten homma etenee eli mitä taajuudelta kuuluu, mutta pojat olivat kovin hiljaa. En sitten tiedä johtuiko pilottien puhumattomuudesta vai etäisyydestä, mutta tosiaan mitään ei kuulunut. Kunnes yhtäkkiä kuin vastauksena kysymykseen aloimme kuulla keskustelua. Wille oli 11 km Tocumwalista, joka oli etäisin käännepiste ja siitä sitten keskustelu jatkuikin melkein loppuun asti. Kovin tuntui olevan hankalaa ja ainakin oman tulkintani mukaan tässä kelissä hyötyä tuli eniten siitä jos maisemat ja kelit ovat tutut. Eki tuli päivätuloksissa 11. sijalle, mutta Mara ja Wille joutuivat tekemään maastolaskun, tarkoittaen sitä että Mara tuli kentälle koneen moottorin avustuksella ja Wille Hiacen avustuksella. Päki lähti Heikin kanssa hakemaan Willeä pellosta ja minä jäin radion varteen varmistamaan että kaikista on tieto missä ovat.

Meinattiin kentällä ottaa aamulla taas videota ajatuksista tulevasta, mutta sitä varten olisi pitänyt olla ylimääräinen mikrofoni karvapäällysteellä – tiedät varmaan mitä tarkoitan, sillä muutoin niin luotettava iPhone ei olisi siinä tuulessa tallentanut muuta ääntä kuin laskeutuvat ja starttaavat hinauskoneet sekä tuulenpuhurin. Videoita on ehdottomasti tulossa kuitenkin lisää.

Päivän ajatus sinne kotiin: nyt kun päästiin lentämään ensimmäinen kunnon kisapäivä, ei millään uskoisi että kotona ollaan jo kahden viikon kuluttua eli matka on juuri ja juuri yli puolen välin. No, siihen ehtii mahtua kaikenlaista väliin vaikka kyllä tuntuu että meno tähän mennessä on ollut vain hellettä, ruokaostoksia, lentokenttää, ruokaa jne. Ja tietysti itselläni valokuvien ”kehittämistä”, näiden juttujen kirjoittamista ja tietysti nukkumista.

Katja

Tiistai 10.1.2017 – Avoin luokka lentämään

Jotenkin vallalla oli tieto siitä että koko eilisen päivän kestäneen sateen jälkeen ja ison rintaman väistyttyä täytyy tapahtua ihmeitä jotta sää olisi suosiollinen purjelennolle. Ja kuin todisteeksi ajatuksille taivas oli täynnä matalaa pilveä aamusta asti. Lämpötila oli korkea ja kosteutta paljon, joten tietyllä kokemuksella (lue: kokemattomuudella) olisi sanonut ettei päivästä tule lentopäivää.

Niin vaan kaikki koneet kärrättiin gridiin ja sitten alettiin odottaa.

Pilvet pysyivät matalalla ja näin ”maallikkona” sanottuna tuntui siltä, että aina kun pilvipeite pääsi rakoilemaan ja aurinko pääsi paistamaan maahan asti, pilviä tuli lisää ja niin taas pilvimatto oli yhtenäinen. Täällä hinauskorkeus on 2000 ft eli reilu 600 m. Ongelma oli se, että pilvet velloivat 2500 jalassa. Haistelijallekin sanottiin taajuudella ”yritä vain nyt pysyä ilmassa ja kerro jos pääset 3000:een (jalkaan)”. Tätä ei koskaan tapahtunut ennen kuin haistelija laskeutui kentälle.

Tilanne meni sitten loppujen lopuksi siten, että 15 m ja 18 m luokat peruttiin ja Avoimelle luokalle annettiin C-tehtävä ja niin Avoimen luokan pilotit laitettiin ilmaan 2 tunnin aluetehtävälle. Näin leiri jakautui kahtia, pilotit ja normaali avustusjoukko vetäytyi varjoon kuuntelemaan Antin taivalta, joka mukavasti jaksoi aina välillä kertoa missä ja miten menee. Samalla tuli testattua radion toimivuus tai siis kuuluvuus, joka jaksoi kantaa n. 130 km päähän.

Päivästä ei ole muuta eritysitä kerrottavaa, videota ei saatu tehtyä, mutta Antti kertoi päivästä hyvän jutun:

===== Antti kertoo=====

Ennuste oli kuivaa, mutta tuli pilvikeliä. Alussa pilviraja oli 1000m ja nostot 1-1,5m/s, toisella käännealueella korkein n. 1500 m. Australialaiset lähtivät samoihin aikoihin reitille, britit ottivat kiinni ja seurasin heitä hetken, mutta menivät outoon suuntaan. Näin reitillä myös ranskalaiset, jotka hekin menivät outoon suuntaan, ja siksi päätin jatkaa omia polkuja.

Loppuliuku ja apukäännepisteellä käynti 20 km maalin itäpuolella ovat paikallisia ”knoppeja” ja tulevat ratkaisemaan monia tulevia päiviä. Tänään omani onnistui hyvin ja oli myös oleellinen osa onnistunutta päivää. Esim. ranskalaiset joutuivat pyörimään nostossa noin 30 km ennen maalia ja vauhti hidastui.  Viime vuoden esikisan opit olivat käytössä ja sen merkitystä ei voi liikaa korostaa!

===== Antti kertoo=====

Toivottavasti tästä myös muu joukkue saa korvan taakse laitettavaa tulevia päiviä ajatellen.

Katja

Maanantai 9.1.2017 – Sadetta

Niin kuin monta kertaa muulloinkin, se tapahtui myös täällä. Aamulla kun heräsin, kuulin ulkoa voimakasta sateenropinaa. No, onneksi sade kuulosti kovemmalta kuin mitä se oli, sillä motellin peltikatosta ääni toistuu moninkertaisena aivan kuten asuntovaununkin katosta.

Briefing oli klo 10:00 ja gridiä ei vielä avattu. Sääleidi Jenny näytti satelliittikuvan jossa eteläistä Australiaa koristi itä-länsisuunnassa oleva rintama ja se oli tietysti meidän päällä. Pituutta rintamalla oli siis koko mantereen verran, eli jotakuinkin 4000 kilometriä. Niin, neljätuhatta kilometriä. Lisäksi ”temp-käyrässä” näkyi enimmäkseen vain yksi viiva ja koko teatteri räjähti nauramaan. Eli tiedettiin ettei tästä tulisi lentopäivää. Siltikään päivää ei peruttu heti briefingissä, vaan se tehtiin heti kun briefing oli päättynyt. Ilmeisesti viimeisin ennuste valmistuu vasta 10:30 ja organisaatio halusi varmistaa että tilanne ei siitä muuttuisi.

Koko päivä satoikin melkein jatkuvasti. Onneksi ei ollut liian kylmä.

Antti, Johanna, Mara ja minä lähdettiin Wangarattaan, Antin juomapussi oli mennyt rikki ja siellä olisi kauppa josta saisi uuden. Wangaratta oli ehkä hieman isompi kuin Benalla, mutta ostostarjonnaltaan eipä juuri sen kummempi. Kaikkien (vaate)kauppojen valikoima tuntuu olevan suunnattu hieman iäkkäämmille ihmisille.

Illalla pilotit pitivät pitkän palaverin tulevaa varten, keskustelivat lentämisestä Australiassa, pohdittiin Ingolta ja Ramilta saatuja oppeja ja oppaita. Ja sen jälkeen kokoonnuttiin koko porukka joukkueenjohtajan dinnerille, jonka me talolla pyörivät avustajat tietysti valmistimme.

Katja

Sunnuntai 8.1.2017 – Avajaiset ja vapaapäivä

Vaikka eilinen ei venynyt turhan pitkään, aamulla oli mukava nukkua pari ylimääräistä tuntia. Päivä meni todella rennosti, päivitin joukkueen sivuja ja tiedotteita kuntoon ja sitten olikin aika lähteä lounaalle.

Yllätys oli taas sama kuin ennenkin, jos olet liikkeellä n. klo 14 ja vieläpä sunnuntaina, vaihtoehdot tällä kylällä lounaspaikaksi on aika vähissä, jos ”mäkkäri” ei kelpaa. Suurin osa paikoista oli kiinni koska on sunnuntai ja niissäkin paikoissa jotka on auki, lounasaika loppuu klo 14 ja sen jälkeen saa vaan leipiä. Yllätys oli suuri, kun oltiin Halosten veljesten kanssa yhdessä kahvilassa tiedustelemassa onko keittiö auki ja meidän taakse tuli Erkki ja Ulla Soinne (tuttuja Räyskälästä niille tiedoksi jotka eivät heitä tunne). Jatketaan heistä kohta – mainitaan ensin sen verran, että Rustik Cafe jossa on käyty jo monta kertaa, pelasti meidät taas.

Niin, miksi Era ja Ulla ovat Benallassa? Benallan kentän laidassa on tosiaan se ”Benalla Performing Arts and Convention Centre”-keskus jonka elokuvateatterissa meidän briefingit pidetään. Samassa keskuksessa alkaa maanantaina OSTIV-konferenssi ja huomasin ohjelmasta että Era on puhumassa siellä heti maanantai-iltana. Hämmästelinkin sitä – hieman naivisti – että mitenköhän tämä luento järjestetään, pitääkö Era luennon etänä Suomesta käsin. Mutta tietysti homma hoituu täältä käsin.

Lounaan ja hikisen kävelymatkan jälkeen olin takaisin motellilla ja eihän siinä muuta voinut kuin ”hypätä järveen” eli motellin pikkuiseen uima-altaaseen.

Avajaisiin laitoin itse farkut jalkaan, koska kuvittelin että tilaisuus jatkuu pitkälle iltaan ja auringonlaskuun asti, joten halusin suojautua hyttysiltä. Ei yhtään fiksu veto. Miksi, sen kuulet kohta.

Avajaiset olivat ”Benalla Rose Gardenissa”, jossa on jonkin sortin urheilukenttä. Myöskin paikallinen krikettiklubi pitää majaa siellä. Joukkueiden järjestäytyminen oli ihan sama säätö kuin aina ennenkin, ja siinä onneksi ehdittiin ottaa joukkueen virallinen kuva, tähän mennessä olen saanut käsiini vain kännykkänäpsyt, mutta yksi valokuvaaja otti meistä myös kuvan omalla kamerallaan. Tosin ainahan joukosta puutuu joku, ja kaksi paikallista avustajaa olivat jossain teillä tietymättömillä. Suomen suurlähettiläs Lars Bäckström oli myös paikalla ja tuli tervehtimään meitä. Tietysti joukkuekuva otettiin hänen kanssaan. He kertoivat että hekin haluavat tuoda purjelentokisoja esiin omilla lähetystön nettisivuillaan ja pyysivät kuvia sitä varten.

Joukkueet marssivat – vain pilotit ja joukkueenjohtajat – urheilukentän laitaa pitkin yhteen riviin. Terry pääsi taas osoittamaan miltä englanninkielen lausumisperiaatteella nimet kuten Erkki Heinonen ja Louis Bouderlique oikeastaan kuulostavat. Hmh. Itse olin asemissa kiltisti aidan takana, ja lukuisten kuvaajien välissä oli lyhyt slotti josta sai näpättyä joukkueesta kuvan, harmi vain että eräs uusiseelantilainen kuvaaja toi jatkuvasti omaa selkämystään minun kuviin. Mutta onneksi heidän tekemä video oli sitten ihan hyvä, itse en olisi siihen pystynyt.

Päivä oli vielä kuumempi kuin eilen, ja me tytöt (Johanna, Satu ja minä) meinattiin paistua vaikka oltiinkin varjossa. Kun FAI hymni oli soitettu ja lippu nostettu salkoon, Terry ”vapautti” rivissä pönöttävät joukkueet. Suomen joukkue löytyi pian puun alta, mutta jalat meinasivat edelleen kärventyä auringossa. Todettiin että jäljellä ei ole enää juurikaan joukkueita, vaan enimmäkseen paikallista kylän väkeä. Niinpä mekin tehtiin sama päätös eikä jääty nautiskelemaan paikalle tuotujen hampurilais- ja juomakojujen antimista sen enempää, vaan siirryttiin talolle syömään kuka mitäkin kaapista löysi.

Illalla mietiskeltiin huomista säätä, sillä näytti vahvasti siltä, ettei huomenna kisojen ensimmäisenä päivänä lennetä. Kaikki kuitenkin yhdessä päättivät että valmistaudutaan lentopäivään.

Katja

Lauantai 7.1.2017 – Kolmas harjoituspäivä, kuumuus väsyttää

Aamulla briefingissä huomioitiin taas jokaisen luokan nopeimmat, Antti oli päässyt Avoimen luokan listaan mukaan muutaman muun kanssa.

Eki ja Mara jätti tänään lentämättä, Eki poti edelleen flunssaa ja Maralla muuten vain heikko olo. Lisäksi sään tiedettiin olevan haasteellinen, ja koska ei ole pakko lentää, pojat päättivät ottaa rennommin ja valmistautua tulevaan koitokseen. Tosin nyt alkaa näyttää siltä että ensimmäisenä kisapäivänä tänne tulee tymä.

Koko joukkue huomasi kuinka lämmin ilma vaikuttaa oloon, nimittäin päivä oli edellistä lämpimämpi. Siksi oikeastaan tässä ei ole mitään kirjoitettavaa, sillä kun pilotit oli lähteneet lennolle, itse menin nautiskelemaan uima-altaasta ja lepäilemään.

Suomalaisilla meni todella hyvin tänään, Wille otti ns. päivävoiton (sitä ei noteerata organisaation toimesta näin harjoituspäivänä) ja Timo oli viidentenä. Wille tosin huomautti että puolet luokasta ei lentänyt ollenkaan, mm. puolalaiset pysyivät maassa. Matthew Scutter olisi voittanut päivän, mutta hän missasi toisen käännepisteen, mutta selvisi siitä vain 50 virhepisteellä.

Vaihtelevista syistä johtuen joukkueen palaveri on siirtynyt ensin torstaista tälle päivälle, mutta tämänkin päivän palaveri peruttiin ja siirrettiin huomiselle. Illalla purjelentoklubilla oli barbeque-bileet (12 $), paikalla oli runsaasti kisaväkeä sekä paikallisia. Vaikka huominen ei olekaan lentopäivä, suurin osa joukkueesta vetäytyi kohtuullisen ajoissa yöpuulle.

Paikalliset hyttyset on alkaneet vaivata pikkuisen enemmän kuin vain vähän, ainakin minua. Jokaisesta puremasta tuntuu tulevan toinen toistaan vahvempi allerginen reaktio, milloin on käsi turvoksissa, milloin nilkka tai isovarvas, milloin käsivarsi jne. Mikään hydrokortisoni, antihistamiini tai muut aineet eivät tunnu auttavan. Harmittaa aika vietävästi kun illalla olisi mukavan lämmintä istuskella t-paidassa ulkona, mutta se on viimeinen virhe sillä sehän on kuin ruotsilaivan seisovapöytä hyttysille, enkä itse aio olla pääruoan muodossa tarjolla.

Sunnuntaina on avajaiset kaupungilla, jonne mennään omilla kulkupeleillä.

Katja

Perjantai 6.1.2017 – Toinen harjoituspäivä

Organisaatio sanoi tänään olevan 1000 km päivä, ja jostain kuulin että olivat miettineet josko jättäisivät tehtävät antamatta ja lähtisivät itse lentämään. Hehheh.

Eilen juteltiin että voitaisi ottaa päivittäin lyhyitä06 videoita joissa pilotit kommentoi päivää ennen ja/tai jälkeen lennon. Kokeiltiin sitä Antin kanssa tänään gridissä. Homma meni hyvin, ja ainoa mikä pitää sopia on se, mistä tietää että kuvaus on alkanut ja mistä tietää että tarinointi on päättynyt. Video tuntui saavan kiitoksia, joten sitä jatketaan. Täytyy vaan katsoa miten se sujuu lentojen jälkeen, sillä kaikilla tuntuu olevan kiire pistää kone parkkiin ja sen jälkeen suoriutua lähettämään igc-fileä ja sitten onkin aika mennä suihkuun ja muille iltatoimille.

Tehtävät eivät olleet ihan 1000 km luokkaa, 18 m luokan 580 km tehtävä suuntautui etelä-pohjoissuuntaan, 15 m luokan 496 km ja Avoimelle luokan 609 km, jotka molemmat suuntautuivat länteen ja takaisin.

B-tehtävät annettiin jo aamulla ja ne olivat reilut 100 km lyhyemmät, niitä ei kuitenkaan tarvittu ja pojat pääsivät lentämään todella hyvään keliin.

Katja

Torstai 5.1.2017 – Ensimmäinen virallinen harjoituspäivä

Aamu alkoi siis kuvauslennolla, tietysti olin hereillä jo klo 6.00 vaikka sovittiin että Timo tulee hakemaan motellilta vasta klo 7.20. Aamu oli lämmin ja mukava, pääsin SuperCubin kyytiin jota lensi yksi paikallinen hinaaja (nainen siis). Hetken hämmästelin koipineni miten pääsen aamujäykkänä – siis jalat jäykkänä – koneen kyytiin kun kukaan ei ole avittamassa. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Kuvauslento olisi tietysti voinut mennä paremmin, mutta jos ottaa huomioon että kaikki olivat ensikertalaisia koko jutussa, lopputulos on ihan mukiinmenevä. Oletin että 200 kuvasta löytyy muutama ”aikuisten oikeesti” julkaisukelpoinen ja kutakuinkin niin siinä kävi. Itse asiassa huomasin vasta kun kävin kuvia toista kierrosta läpi että Timo oli unohtanut pyörän ulos. Harmi etten huomannut sitä koneessa. Paavali (Pekka Ylipaavalniemi) on joskus ohimennen minun kuullen sanonut asioita kuvauslennosta ja tiesin sen perusteella että meidän olisi pitänyt tehdä parempi koreografia, auringon ja korkeuden ja kuvauskulman suhteen, mutta koska kyseessä tosiaan oli ensimmäinen kuvauslento kaikille, se meni ihan hyvin.

Tulin briefingiin vähän ennen kymmentä, ja rehellisesti sanottuna unohdin 9.30 alkaneen turvallisuusbriefingin. Säästä sanottiin sen verran että päivällä on tiedossa voimakkaita nostoja, ja pilvipohjien ennustettiin nousevan 3 kilometriin, ja sään sanottiin olevan herkkää ylikehittymiselle. Siksi kaikille luokille annettiin A- ja B tehtävät, A-tehtävä normaali nopeustehtävä ja B-tehtävä aluetehtävä samoilla käännepisteillä. Yllättävää oli, että 15 m luokalle tehtäväaika oli 3 h (pituus 280,4/506,9 km), ja 18 m luokalle tehtäväaika oli vain 2,5 h (pituus 265,5/479,0 km). Tehtävät suuntautuivat pääasiassa pohjoiseen. Gridissä Eki valitteli flunssaista oloa, toivottavasti se menee ohi ennen kuin kisat alkaa.

Kilpailijoille on jaettu yhteensä 70 tracking-laitetta, joista yksi tulee jokaiseen luokkaan. Meillä tracking on Willen ja Maran ja tietysti Antin koneissa. Voit varmaan arvata jos olet seurannut näitä kisoja, että mystisesti tracking ei toimi eräiden koneissa, kuten esim. puolalaisilla (Kawa jne.). Meillä on vielä päiväleiri pystyttämättä, sillä radion lisäantenniin pitää saada adapteri jotta kuullaan pojat reitillä paremmin ja näin ollen ei juuri seurattu poikien reittiä. Katsotaan miten joukkuepalaverissa päätetään asioista, tälle illalle sovittu palaveri siirrettiin lauantaille koska Eki oli illalla vielä huonovointisempi eikä halua tartuttaa muita.

Loppujen lopuksi sää tehtävällä oli ollut vähän sitä ja tätä, tai siis sekä kuivaa että pilvikeliä. Pilotit oli kohtuullisen tyytyväisiä ja päivä päättyi komeissa keleissä. Illaksi luvattu ukkonen ja sade pysyi koko päivän etelässä.

Meillä on myös vähän huolta hyttysistä, jotka hyökkäävät meidän kimppuun illalla kun istumme talolla ulkona illallisella. Tänään kun tulin kentältä laskeutumisten jälkeen, isovarvas alkoi turvota ja kutittaa aivan mielettömästi ja punainen alue alkoi laajeta pitkin jalkapöytää. Sain motellin emännältä industrial-strength pudistusainetta ja tarpeet jalkakylpyyn. Kyseessä oli vain hyttysenpurema. Aikani jalkaa lioteltuani menin talolle, jossa jo grilli lämpeni ja lautasella odotti makkara.

Katja

4.1.2017 – Kunnon keliä

Vaikka olenkin kertonut että täällä on kaikki kunnossa, yksi asia tökkii ja se on meidän motellin internetyhteys. Käytän itse myöskin paikallista mobiilidataa, mutta vaikka teenkin kännykällä hotspottia itselleni, sekin on hidas – kännykkäyhteyttä osoittavia palkkeja on vain yksi. Sen vuoksi kuvia ei ole julkaistu (20 kuvan lataaminen facebookiin kesti tunnin) ja siksi juttujenkin julkaiseminen on vähän hidasta. No, todennäköisesti vien tietokoneen joukkueen talolle kisapäivinä, joten silloin saan hyvän yhteyden käyttöön. Myöskin kentän nettiyhteys tuntuu toimivan hyvin.

Noo, onhan tässä kaikenlaista muutakin säätöä. Eniten lienee Maralla jonka pienet säädöt vievät varmasti energiaa (vesitankit vuotaa niin että istuin kastuu lennon aikana, avustaja ei tullutkaan paikalle, vuokra-auton laturi hyytyi ja ties mitä) No, onneksi avustajaksi on lupautunut Claire Scutter, kunhan vaan pääsee paikkakunnalle. Sen pitäisi tapahtua torstaina. Lisäksi on Willen sähköongelmat ja Antin filessä näkyy edelleen kuin koneessa olisi moottori käynnissä. Mutta noin muuten meno on ihan mukavaa.

Briefingissä luvattiin tälle päivälle hyvää cumulus-keliä ja tehtävät olivat 340 km molemmin puolin ja suuntautuivat pohjois-länsi-suuntaan. Tehtävistä saattoi taas valita itselleen sopivimman.

Antti ja Timo lähtivät lentämään 15 m luokan tehtävää, ja Wille lähti katsomaan minne omat tiet vie. Timo kertoi että oli yllättynyt sillä hän oli pysynyt päivän aikana parempien mukana, liitonopeudet olivat olleet yli 210 km/h. Yllätys oli tullut siinä, että Timolla on b-mallin Ventus (taustatietoa: b-mallissa runko on leveämpi ja se periaatteessa ei ole yhtä nopea kuin kapearunkoiset versiot). Timo kertoi myös että päivän aikana monien virheeksi päivän aikana oli koitunut se, että tehtävän suuntautuessa vuoristoon, tykitys oli jatkunut samanlaisena kuin aiemmin huolimatta siitä että keli oli selkeästi heikompaa. Timo jatkoi myös että oli vähentänyt nopeutta huomattavasti ja oli myöhemmin seurannut muiden matkaa jotka olivat olleet Timoa selvästi alempana.

Joukkueen talolta tuli tänään vähän ikäviä uutisia, joka vaatii ensin taustatarinan. Talollahan on kolme kanaa, ja Mara on saanut niiden hoitoon briefauksen talon isännältä. Niille annetaan kauhallinen ruokaa iltaisin ja sitten keittiössä on emaliämpäri johon laitetaan kaikki ruoantähteet (pl. kananmunankuoret ja luut), ja nuo ruoantähteet sitten tyhjennetään kanoille kompostiämpäriin. Mara on siis nimetty joukkueen yksinoikeudelliseksi kanafarmariksi. Tänään talolla oli suru-uutinen tiedossa. Kanoja on enää kaksi. Yksi oli ollut jo hiljainen eilispäivänä ja kanan elämä oli päättynyt sitten jossain vaiheessa. Isäntä oli onneksi rauhoitellut ja kertonut tätä tapahtuvan silloin tällöin. Toivon että Mara ei ota tätä itseensä, sillä jos minä olisin kanojen hoitaja, olisin niiden häkillä puolen tunnin välein sydän sykkyrällä varmistamassa että kanat elää ja voivat hyvin – ja todennäköisesti syöttäisin ne hengiltä ihan vaan varmistaakseni etteivät ne näänny nälkään.

Timollahan on sponsorisopimus KIA:n kanssa ja ilmeisesti Tekniikan Maailmaan on tulossa tästä joku juttu. Siksi kuvissa on viime päivinä ollut enemmän Timoa kuin muista. Ja juu, kuvien julkaisu ei ole onnistunut alussa kerrotuista syistä, mutta eiköhän siihenkin löydy ratkaisu lähiaikoina. Joka tapauksessa Timo haluaa juttuun myös ilmasta-ilmaan kuvan ja kukas muuta sitä kuvaamaan kuin Katja. Ne jotka tietää minut, tietää että unenlahjat on vähän hakusessa välillä ja siksi en ihan innostunut siitä tiedosta että kuvauslento on 7.30 huomisaamuna. No, illalla tein vähän mentaaliharjoituksia ja totesin että jos en voi muuttaa tilannetta, muutan omaa ajattelutapaa. Se ei nukkumiseen auta, mutta aamuäreyteen kyllä. Ehkä.

Katja

3.1.2017 – Ensimmäiset harjoitustehtävät

Briefing alkoi kuvalla, jossa oli purjekoneen ON/OFF polttoaineen katkaisija OFF asennossa. Terry (kilpailunjohtaja) kysyi tietääkö kukaan mitä tämä kuva esittää. Yksi käsi nousi, se oli Andy Davisin. Andy oli laskenut vain 3 km kentästä peltoon, koska ei ollut saanut moottoria käynnistettyä. Arvannet mikä oli ollut ongelma – juu, polttoainehana oli ollut kiinni. Näillä sanoilla Terry kehotti kaikkia tutustumaan omiin koneisiinsa, etenkin jos ei tässä kisassa lennä sillä omalla ja tutulla koneella.

Vapaaehtoisten harjoitustehtävien pituudet olivat välillä hiukan alle 300 km – 366 km. 15 m luokan tehtävä suuntautui vuorille josta tehtävänantaja piti hyvän kuvauksen hyvistä ajolinjoista ja takuuvarmoista paikoista joista löytyy nostot ja missä on maastolaskukelpoista aluetta. 18 m ja avoimen luokan tehtävät suuntautuivat pohjoiseen tasamaalle. Tehtävät ovat vapaaehtoisia ja niistä voi valita itselleen mieluisan.

Taivas oli pääosin sininen, tiedettiin että vuorille tulee syntymään hiukan cumuluksia. Kaikki muut lähtivät lentämään paitsi Eki joka saapui tänään Benallaan. Mara ja Antti lähtivät vuorten suuntaan, Willellä oli tarkoitus tutustua koneeseen, mutta valitettavasti jo gridissä Wille ihmetteli akkujen matalaa varausta. Kun oltiin Päkin ja Hessan kanssa avustettu kaikki taivaalle ja siirrytty talolle, Willeltä tuli tieto radiosta että hän tulee laskuun jo ennen kuin oltiin edes ajateltu lounaan syömistä. Onneksi koneen omistaja eli Antti on mukana, ja hän sanoi radiossa epäilevänsä ennemminkin laturia kuin akkuja. Wille toi akut lataukseen talolle ja lähti tervehenkisenä lenkille. Minä valmistelin illan dinneriä ja Päki ja Hessa kuuntelivat miten muilla menee.

Tänään odottavan aika ei ollut pitkä, sillä Timo kysyi aika pian olenko minä joukkueen taajuudella ja sanoi tulevansa laskuun 26:lle. Olin tavannut päivällä Ekin ja tyttärensä Satun, ja Eki kertoi Timolta terveisiä että Timon sponsoria varten pitäisi ottaa laskeutumiskuvia. Varoitus tuli kuitenkin ihan pikkuisen myöhään ja matkassa oli vaan ”puolivälin” putki. Mutta tulos sillä ja uudella kameralla on ihan ok. Tosin tätä kirjoittaessa Timo ei ole vielä nähnyt kuvia…

Päivällä otin tunnin verran aikaa ja hämmästelin Woolworthsin tarjontaa tulevia viikkoja ja ideointia varten sillä aikaa kun Päki kävi ihmettelemässä saisiko jostain isoja 30 l vesikanistereita koneen ankkurointia varten. Tuntui että minua onnisti paremmin kuin Päkiä.

Kaupassa yhtäkkiä siinä sipulilaarin vieressä minua tervehti tumma nainen, jonka takuulla olin nähnyt jossain, mutta en vaan saanut päähäni missä. Siinähän oli Liettuan MM-kisojen kilpailunjohtaja ja rouvansa joka silloin työskenteli Pociunain kahvilassa.

Illalla pojat keskustelivat päivän lennoista ja kaikki jotka olivat päätyneet vuorille, totesivat että päivän tehtävä oli aivan utopiaa verrattuna keliin. Ja sanoivat myös että jos kyseessä olisi ollut kisapäivä, tehtävä olisi jäänyt lentämättä.

Katja