Blogi WGC2016 Pociunai

Tässä blogissa kerrotaan Purjelennon MM-kilpailuiden tapahtumista Pociunaissa Liettuassa sekä joukkueen kuulumisista kisojen aikana. Blogi on kirjoittajan henkilökohtainen näkemys tapahtumista ja sen sisältö ei välttämättä edusta kaikkien Suomen Purjelentomaajoukkueen jäsenien mielipiteitä.

Su 14.8.2016 Palkintojenjako ja kotimatka alkaa

Aamu alkoi kauniina, mutta tuulisena. Vaunuleiri oli purettu lähes lähtökuntoon jo edellisenä päivänä ja itsekin heittelin kasseja ovesta ulos, jotka sitten pakattiin NIL:n Transittiin.

Käytiin katsomassa palkintojenjako, joukkueesta oli paikalla enää Simo, minä, Kimmo, Antti, Nikke ja Baldrick. Muut olivat lähteneet jo ajelemaan kotia kohti. Seremonian alkua odotellessa juteltiin siinä ympärillä olevien joukkueiden kanssa, ja englantilaiset (GBR) oli siinä meidän vieressä. Howard Jones ihmetteli ääneen miten hän on onnistunut hukkaamaan paitansa ja tilalle on tullut argentiinalainen joukkuepaita. Huikkasin sitten Howardille että se johtuu eilisillasta…näin kuinka päättäjäisjuhlissa argentiinalainen vain tuli ja ilmoitti Howardille ”nyt kuule vaihdetaan paitoja”.

Seremonia saatiin suoritettua ilman liian montaa kansantanssiesitystä, yllättävää kyllä. Vain jokaisen luokan välillä oli lauluesitys, jotta lipunnostajat ehtivät vaihtaa tankoon nostettavat liput seuraavaa luokkaa varten. Kristian oli jo lähtenyt aikaisin aamulla ja siksi Simo kävi pokkaamassa Kristianin diplomin tykötarpeineen. Yllättävää oli, ettei 20 m kaksipaikkaisluokassa jaettu palkintoja kaikille 10 parhaalle. Se oli harmi, sillä silloin Antti ja Nikkekin olisivat päässeet oman luokkansa palkintojenjakorivistöön. Jos muuten kuvista ihmettelette miksi kansallispukuisia neitejä kulkee siellä täällä, seremoniassa oli outo tapa se, että jokainen mitalisti saatettiin palkintopallille kansallispukuisen neitosen toimesta.

Klo 12 aikaan Transit starttasi kohti pohjoista, kentän kaiuttimista kuului vielä Team Cupin voittajien julistus. Oli aika lähteä kotiin.

La 13.8.2016 Kisa loppuu

Briefing pidettiin klo 11 ja meteorologi kertoi että klo 12 alkaa sataa ja se kestää pari tuntia. Ja sateen jälkeen on tulossa todella matalaa keliä (n. 200 metrin pilvipohjat). Näin ollen viimeiselle kisapäivälle ei annettu tehtävää. Ja taas nähtiin omituinen liettualainen organisaation säätö: nettisivuilla ja local procedurissa on sanottu että closing ceremony alkaa klo 11:00. Mutta nyt Vytautas (kisanjohtaja) sanoi että se alkaa klo 12. Taas belgialaiset ilmaisivat järjen lauseen eli että aika on ilmoitettu olevan klo 11 ja ihmiset on sen mukaan ostaneet lentoliput ja suunnitelleet kotiinpaluun. Ja koska tiedetään että täällä palkintojenjako ei varmasti ole suomalaisen tehokas puolituntinen, vaan jotain ihan muuta, tunnin siirto on jo iso asia. Vytautas kieltäytyi järjestämästä palkintojenjakoa alun perin ilmoitettuun aikaan, koska tänne on tulossa ministereitä jne. ja heidän aikataulua ei voi enää muuttaa. Briefing loppui Ostrowin mainokseen vuoden 2017 ja 2018 kisoista, siellähän on seuraavat MM-kisat. Lisäksi briefingin jälkeen otettiin ryhmäkuva hallin edustalla, ja kun meitä käskettiin vilkuttaa, osa porukkaa kommentoi puoliääneen tyyliin heihei, hyvä että päästään pois.

Näinä kisan viimeisinä päivinä alkaa huomata asioita joita olisi pitänyt tehdä tai joita aioin tehdä – mutta sitten en tehnytkään. Joskus se taitaa päteä myös pilotteihin, mutta nyt puhun pelkästään itsestäni ja muut kertokoon oman tarinansa sitten kun siltä tuntuu. Joka tapauksessa tämä porukka on ollut niin hyvä että harvoin tulee vastaan yhtä hyvää yhteishenkeä. Tosin enhän itse ole ollut edustusjoukkueissa jäsenenä, ennemminkin vain vierailijana joten en jatka aiheesta syvällisemmin.

Yksi asia jolla voisin vaivata itseäni ja soimata loppuun asti, on tämä tiedottaminen. Tiedottaminen on aika vaikea laji purjelentokisoissa, sillä sen voi tehdä monella tavalla. Yksi kaipaa tietoa milloin kukakin on kääntänyt käännepisteen, toinen haluaa mahdollisimman paljon kuvia, yksi haluaa keskittyä lentämiseen eikä halua kertoa mitään omasta lentämisestään kenellekään, kolmas haluaa muutakin kuulumisia kuin ”sää oli sitä ja tehtävät oli tätä”. Itsekin Finnish Gliding Teamin – siis valmennusringin tiedottajana – olen yrittänyt tehdä tiedottamisen tuleville joukkueille mahdollisimman helpoksi. Siis meillä on facebook ja verkkosivut, pian myös youtube-kanava ja instagramia pitäisi tietysti harkita. Joka tapauksessa joukkueet on aina erilaisia. Me kaikki tiedämme että jotkut eivät esim. halua/ehdi kertoa yhtään mitään kisoista, vaan keskittyvät vaikkapa joukkueen valmentamiseen. Joten millään ei voi pakottaa jokaista joukkuetta tietynlaiseen malliin, vaan jokaisen joukkueen täytyy valita itse oma tyylinsä ja tehdä tämä homma omien resurssien mukaan.

Se tyyli jonka itse olen valinnut, on myös sellaista että sitä tehdään koko ajan (facebook-uutiset ja valokuvat) ja blogia ja lehdistötiedotteita kirjoitan silloin kun muut vaikkapa nukkuvat tai pitävät hauskaa kuten tälläkin hetkellä tuossa pihalla on rinki jossa kerrotaan hyviä juttuja. Onneksi melkein kaikki ovat tuossa lähellä ja vaunun ovi on auki joten kuulen ainakin tunnelman, vaikken joka sanaa kuulekaan.

Joka tapauksessa on huomattu että on hyvä että joukkueessa on erikseen joukkueenjohtaja ja tiedottaja, jotta taakka vähän jakaantuu. Itse sanoisin että oma säämies/nainen voisi olla myös tarpeen, etenkin tämmöisissä kisoissa missä organisaation sääihmiset eivät pysty tuottamaan ymmärrettävää puhetta taikka karttoja. Valmentajastakaan ei olisi haittaa, kuten varmaan kisoissa olleet itsekin tietää. Hannun tekemää lentojen analyysiä on pidetty täällä todella hyvänä ja hyödyllisenä, juttelen joukkueen kanssa voisiko sivuston osoitteen julkaista yleisölle, itse en voi sitä päättää.

Sen enempää tästä päivästä ei ole oikein sanottavaa, paitsi ruoka on tietysti tärkeää. Koko joukkue (16 hlö) kävi Tangossa viimeisen kerran, oltiin fiksuja ja varattiin pöytä etukäteen 🙂 Tämän ns. ”viimeisen käännepisteen” eli Tango Pizzerian oli keksinyt moni muukin joukkue joista osa joutui kääntymään ovelta takaisin.

Pojat näytti mallia siitä miten syödään alkupalaksi kanansiivet ja pääruoaksi perhekokoinen pizza ja juomaksi joko litra kolaa tai litra olutta. Kohtuullinen suoritus, täytyy sanoa. Ai miten se onnistuu? Siivet syödään käsin ja loput veitsellä ja haarukalla, tosin saahan pizzaa syödä käsinkin.

Sen jälkeen oli luvassa pakkailua, leirin (etutelttojen, antennien jne.) purkua, ja eräät yökukkujat ottivat päiväunet. Päättäjäisissä kaikille joukkueille oli varattu omat pöydät, tosin jostain syystä meidän joukkueelta puuttui istumapaikkoja ja siitä tuli pieni säätö istuvatko uusiseelantilaiset meidän pöydässä vai ei. Tosin järjestävältä taholta saatiin hyvin nopsaan tahtiin lisäpöytiä.

Päättäjäiset oli oikeastaan aika hyvin järjestetty. Pöydät oli valmiiksi katettu, n. 10 hlöä kohden oli pullot valkoviiniä, brandyä, venäläisittäin vodkaa, sekä 1,5 l pullot colaa, vettä (joka maistui taas hartsilta) ja pari pulloa erilaisia miksereitä. No siis eihän juoma näissä bileissä ole se pääasia, ei tietenkään. Sillä pöydissä oli sen lisäksi kaikenlaista syötävää: sipsejä, täytettyjä suolaisia tuulihattuja, surimilla täytettyjä tortillapaloja, lihaleikkeleitä kuten kylkeä ja siankorvahyytelöä (kyllä, tunnistan siankorvahyytelön), leipää, paria erilaista juustoa, oliiveja, suolaisia pähkinöitä ja kurkkua sekä tomaattia. Jahas, kuulostipa otokselta Viisikko-kirjoja jos olet sattunut lukemaan. Lisäksi pöytiin oli katettu lautaset, veitset ja haarukat, sekä muovimuki ja muovinen snapsilasi. Vain organisaation pöydässä oli pöytäliina. Mutta kyllä myönnän sen, että pöydät oli siistimmät kuin ne monissa kisoissa ympäri maailmaa käytetyt ”oktoberfest”-tyyliset pöydät.

Kylmien alkupalojen jälkeen oli tarjolla lämmintä ruokaa, possun pihviä, riisiä, kaalisalaattia, ketsuppia, kurkkua ja tomaattia. Jos ihan rehellisiä ollaan, kylmät alkupalat vei voiton (paitsi se lihalautanen jossa oli siankorvajuttua) ja tuskin meitä ketään vaivannut nälkä lounaan jälkeen.

Ohjelmanumeroita oli vain pari; ensinnäkin kaikille joukkueille jaettiin muistopalkinnot, kuten protokolla vaatii. Simo kävi hakemassa ihan hauskat muistomitalit jotka oli piloteille ja joukkueenjohtajalle, lisäksi mukana tuli nippu kalentereita ajalle elokuu 2016-elokuu2017 jossa kuvina oli kaikkien joukkueiden kuvat avajaisista ja joiden kylkeen oli photoshopattu jokaisen joukkueen kaksipaikkaisluokan lentokone (tai joku muu jos kaksipaikkaisluokan konetta ei sattunut olemaan joukkueella). Mutta ehkä ihan hauska idea siis, laittaa kisan valokuvia kalenteriin, muistolahja jonka muistaa vielä tulevanakin vuonna.

Lisäksi oli todella outo ohjelmanumero, ja se oli ”tunnustuspalkinnot”. Siellä jaettiin palkinnot kaikesta siitä mistä oli saatu huomautus tai sakkoja kisan aikana. Esim. Mr. Wet T-Shirt palkinnon sai järveen laskenut pilotti ja lisäksi muistettiin mm. sitä joka oli laskeutunut kentälle täysin eri suunnasta kuin kaikki muut ja niin edelleen. No, järveen laskeutuminenhan ei ole vaarallista ja kyseinen pilotti lensi koko kisan, joten ehkä se märkä t-paita oli ihan hauska muistaminen. Mutta mitä pidemmälle ”tunnustuspalkintojenjako” meni, sitä enemmän hämmästeltiin miten voi olla että vaarallisia tapahtumia palkitaan jälkikäteen.

Todettiin taas että täällä organisaatiolle on tärkeämpää FAI:n lippu ja istumajärjestys briefingissä, kuin vaikkapa ajonopeudet leirialueella tai että testattaisiin kaikki kisaproseduurit harjoitusviikolla. En tainnut mainita, että tosiaan laskeutumissuunnalla ei ollut harjoitusviikolla mitään väliä, mutta vääristä proseduureista rankaistiin kisaviikolla.

Päättäjäiset jatkuivat sitten omalla painollaan. Syömisen jälkeen ihmiset alkoivat hakea juttuseuraa muistakin kuin oman joukkueen jäsenistä ja jossain vaiheessa musiikki alkoi soida ja päästiin tanssimaan. Oltiin päätetty että jäädään sittenkin katsomaan palkintojenjako, joka sittenkin oli ilmoitettu alkavaksi klo 11. Ja tiesin että vaunun siivoaminen luovutuskuntoon ottaa aikaa, joten fiksuna tyttönä menin nukkumaan kohtuullisen ajoissa.

Katja

Pe 12.8.2016 Viimeisiä viedään

Jahans, viimeisiä kisapäiviä viedään. Aamu alkoi perinteisesti joukkueen palaverilla ennen briefingiä jossa käytiin edellisen päivän lennot läpi. Itsehän istun näissä tapaamisissa ns. vaihtoaitiossa, kuten myös avustajat. Jos

pilottien kommenteissa on jotain yleistä, sitten uskallan avata suuni, mutta muuten yritän olla hiljaa. Joka tapauksessa arvostan suuresti sitä että olen saanut kutsun saapua joukkueen tapaamisiin. Olen muissa kisoissa nähnyt kuinka joukkueet käyvät edellisen ja tulevan päivän lennot läpi, mutta suomalaisten en ole ennen nähnyt niin tekevän. Huom, en ole tietenkään ollut kaikissa kisoissa mukana. Mutta huomionarvoista on se, että tuntuu että jopa Nitran Pribina Cupissa mm. saksalaiset pitävät joukkuepalaverit, vaikka kisa onkin harjoituskisa.

Antti ja Nikke tuli eilen päivätuloksissa hienosti kolmanneksi ja kävivät pokkaamassa briefingissä toisen hyödyllisen palkinnon (purjekoneen pesuainetta). Harmi vaan että kärjen pilotit lensivät 9 km pidemmän reitin (lähes täyden matkan) ja tulivat aliajalla maaliin. Eli päivän tuloksissa näkee että kärjen nopeuserot ovat pienet.

Päivän sää näytti yhtä hyvältä kuin eilen, mutta pilvet alkoivat kentän lähistöllä lauttautua. Suureksi harmiksi Aku päätyi jo alkuvaiheessa peltoon, ja Markkukin oli jo tulossa loppuliidossa kotiin, mutta joutui laskeutumaan myöskin. Kristian ja Mikko tulivat hienosti läpi, kuten myös Antti ja Nikke. Mutta kun istuin talon terassilla, ja Antti tuli sinne lennon jälkeen, Antti manasi että tuli tehtyä taas se sama virhe kuin aikaisempina päivinä. Jo kolmas sama virhe, ja se on siis porukasta pois lähteminen, oli hyvä tai huono sää.

En tämän enempää pysty kertomaan päivän lennoista, sillä ne käydään aina läpi seuraavana aamuna ja siitä jatkan sitten huomisen kirjoituksessa.

Illalla vaunuleirissä oli taas jokaisella omat grillailumeiningit, ja Aku ja Simo jutteli pitkään sekä purjelentomaajoukkueesta siis valmennusrinkinä ja edustusjoukkueesta. Se olisi hyödyllinen keskustelu käydä läpi vähän isommalla porukalla.

Tänäänhän oli ilta jolloin perseidien meteorien pitäisi näkyä ja mm. Hessu oli käynyt katsomassa niitä, mutta päätynyt mini-kansainväliseen iltaan. Itse kun yritin käydä kentällä kurkkimassa samoja perseidejä, huomasin että terassilla on tuttu ääni joka kertoo tarinaa vuodesta 1972. Kävin katsomassa mikä on tilanne ja Hessu sanoi tarvitsevansa apua ettei tarvitse ottaa osaa vodkanjuontiin. Tehtiin harhautus Hessun kanssa että päästiin kaiken maailman cocktaileista eroon eikä minunkaan tarvinnut alkaa näyttää miten vodkaa juodaan pullon suusta. Perseidejä en nähnyt, täytyypä yrittää huomenna illalla uudestaan.

Tältä päivältä ei ole paljoa kuvia, sillä testasin vähän voiko iPhonella tehdä minkään sortin videota. Tulihan siitä jotain 🙂

Katja

To 11.8.2016 Hyvää keliä, kovaa vauhtia ja lippufarssi

Kyllä, kilpailunjohtaja on hyvin hyvin vihainen koska FAI:n lippu on kateissa. Aamulla mm. sen vuoksi oli pidetty joukkueenjohtajien tapaaminen ja ehdoksi oli asetettu ettei kisoja jatketa ellei lippua palautetta. Oli tapaamisessa puhuttu myös vaarallisesta lentämisestä.

Ensimmäinen briefing pidettiin klo 11. Enpä ole tällaista ennen nähnyt:

lokerikoissa ei ollut tehtäviä, projektorissa ei ollut kuvaa jne. eli normaaleja briefingin alkamisen merkkejä ei ollut. Kilpailunjohtaja sanoi mikrofoniin vihaisen oloisena, ettei hän aio jatkaa kisoja ellei lippua palauteta. Siis FAI:n lippuhan kuuluu kadota kisoissa, se on samanlainen traditio kuin kansainvälinen ilta. Toki aiheesta on kirjoitettu Annex Z joka määrittää aikaikkunan jolloin lipun varastaminen on sallittua. Mutta se on sivuseikka.

Kilpailunjohtajan ilmoituksen jälkeen alkoi mielenkiintoinen näytelmä ja harmi että en ollut tilanteen tasalla, enkä saanut tilanteesta videota. Kilpailunjohtaja nimittäin sai erittäin äänekkään pitkän buuauksen, jonka jälkeen osa ihmisistä nousi seisomaan ja rytmikkäästi taputtamaan käsiään.

Pohjolan Heikki ja Kirsti saapui eilen. Muistatte varmaan että kisayleisö nousi seisomaan Räyskälän MM-kisoissa 2014 viimeisen briefingin lopuksi ja antoi Heikille seisten pitkät aplodit. Sitä ei hirveän usein tapahdu, enpä myöskään ole nähnyt että kisoissa annettaisi seisten buu-huutoja.

Buuausten jälkeen belgialaiset nostivat metelin ja joku yleisöstä huusi tyyliin ”maksoin niin ja niin paljon ilmoittautumismaksua tullakseni lentämään ja nyt minun pitää sietää tätä”. Kilpailunjohtaja pysyi kannassaan eli hän ei aio jatkaa kisaa ellei lippua palauteta. Eräs voimakkaasti ranskalaisittain englantia puhuva mies sanoi (huusi) myös mielipiteensä ja loppujen lopuksi vei kilpailunjohtajan eteen pöydälle pienen lipun, sellaisen cocktail-tikussa olevan pikkulipun ja sanoi että tässä sinulle lippu. Hänelle hurrattiin. Tunnelma hallissa oli todella outo, vihainen jopa.

Tämän jälkeen stewardit ja juryn puheenjohtaja piti päät yhdessä palaverin kilpailunjohtajan kanssa ja loppujen lopuksi Bob sanoi että uusi briefing pidetään klo 12 ja ”auttaisi todella paljon jos lippu ilmestyisi siihen mennessä, mutta siitä en sano sen enempää”. Sää oli kehittymässä hitaasti vielä tässä vaiheessa ja itse asiassa briefingin siirto ei ollut sen vuoksi lentämisen kannalta kovin haitallista. Oltiin vähän ihmeissään tapahtuneesta ja seisoskeltiin hetki hallin lähettyvillä ja Heikille tuli muutama muistelemaan Räyskälää ja pyörittelemään päätään miten tällaista voi tapahtua.

Uusi briefing pidettiin normaaliin kohteliaaseen tapaan klo 12 ja kilpailijoille annettiin 3 tunnin aluetehtävä. Tehtävälapussa oli myös B-tehtävä, kuten täällä tapoihin kuuluu, joka oli vain 2 tunnin tehtävä. Näillä ei sitten kuitenkaan ollut selkeästi tietoa kuinka hyvää säästä tulee. Keskinopeudet nousivat kerholuokassakin 100 km/h tienoille ja vakioluokassa voittaja loppujen lopuksi oli painellut 126 km/h. Hämmentävää tässä tehtävässä oli se, maksimimatkan pystyi lentämään alle tuon 3 tunnin.

Täällä on muutenkin nämä järjestelyt ja päätökset vähän outoja ja tuo aamuinen purkaus tuli selkeästi tarpeeseen. Nimittäin tuntuu siltä että kisaväellä on ns. v-käyrä noussut aika korkeaksi ja sen vuoksi purkaus oli niin voimakas. Esim. päätökset vetää hinaukset huonoon keliin kahdesti, joista ensimmäinen kerta voimakkaaseen sivutuuleen

Päivän lennoista kaikki olivat tyytyväisiä, Antti kertoi että heillä tehtävä oli mennyt pilvijonoihin nähden poikittain ja olivat siinä pärjänneet paremmin kuin moni muu. Meillähän on täällä käytössä Niemen Hannun analyysi päivän lennoista, mutta valitettavasti en ole saanut lupaa levittää niitä julkiseksi. Joten siksi tässä blogissa on vain ne jutut jotka saan jollain tavalla tiedoksi piloteilta, ja jotka sitten vielä muistan jälkeenpäin.

Päivän lopuksi vietettiin iltaa Akun etuteltassa ja juttua ja naurua riitti. Näyttää siltä että perjantaina lennetään, mutta lauantai on pitkään jo näyttänyt sadepäivältä.

Katja

Ke 10.8.2016 Lisää tymää – Kansainvälinen ilta

Aloitin aamun aamu-uinnilla uima-altaassa, se piristi kummasti eilisen jälkeen. Briefing oli klo 11, kuten yleensä jos säätila on huono tai jos sään kehittymistä halutaan vielä seurata. Sää oli niin kehno, ettei tehtävää annettu. Aika pian lähdettiin Kimmon ja Kristianin kanssa Prienaihin syömään, Tango pizzeriaan *yllätys yllätys* ja rautakauppaan ja ruokakauppaan. Pizzerian tarjoilija otti meidät vastaan iloisesti, ajattelin että saankohan sinne kohta jonkun kanta-asiakaskortin jos käyn siellä kerran päivässä…

Lounaan jälkeen oli aikaa lepäillä ja alkuillasta alettiin valmistella kansainvälistä iltaa. Suomen pöydässä oli tarjolla ruissipsejä, munavoita, turkin pippureita, mariannekarkkeja ja suklaata. Lisäksi juomina oli salmiakki ja lakritsiviinaa, jaloviinaa sekä perinteistä koskenkorvaa. Ilta oli ihan menestyksekäs. Mutta matkalla tänne tajuttiin laivalla että sen iänikuisen salmiakkikossun voisi vaihtaa johonkin fiksumpaan, kuten esim. Jaloviinaan (noble booze), joka tuntui olevan kova hitti mm. viskin ja konjakin ystävien keskuudessa. Tai miksei vaikka marjalikööreihin tai vastaavaan. Ja aina kannattaisi tuoda tarjolle jotain limonaatia tai vastaavaa, sillä porukka syö vatsansa täyteen illan aikana ja kaipaa välillä jotain muutakin juotavaa kuin alkoholipitoisia juomia. Lisäksi porukassa on mukana myös lapsia.

Otin tarjoilutaktiikaksi Unkarin Ocsenyssä hyväksi todetun keinon, eli otetaan juomia ja suklaata tarjottimelle ja sitten aletaan kiertää hallia. Näin saa uusia juttukavereita ja tuttavuuksia, ja tietysti voi kertoa suomalaisista herkuista samalla. Muiden tarjoiluista mieleen jäi ranskalaisten ja etelä-afrikkalaisten punaviinit, ja saksalaisten spätzle oli todella hyvää, kuten myös USAn hodarit (perinteistä mutta hyvää), maistoin myös itävaltalaisten makkaraa ja leipää sinapilla ja piparjuurella, ja italialaisten pastaa. Tällä kertaa en syönyt liikaa. Lisäksi jouduin tekemään vaihtokauppaa muiden maiden viinatarjoiluiden kanssa, tarkoitan siis että jotta sain ihmiset juomaan meidän salmiakkikossua, minun piti juoda jotain vastineeksi, kuten hollantilaisten oranssia litkua tai venäläisten vodkaa. Onneksi on tullut käytyä mm. Venäjällä ja opittua miten vodkaa juodaan – kerralla pohjanmaan kautta tietysti. Se on omituista miten slaavilaisissa miehissä herättää ihastusta jos nainen huitasee snapsin tuosta vain pohjanmaan kautta. Kisan tehtävänantajakin ilmoitti minulle ”Katja, I love you”, mutta onneksi rouvansa tuli aika pian viemään herran korvasta vetäen pois. Heheh.

Päivällä tajuttiin että FAI:n lippu on kateissa. Ja ilmeisesti kilpailunjohtaja on vihainen sen vuoksi.

Katja

Ti 9.8.2016 Kaikki peltoon – tai ainakin melkein

Eilinen puoli yhdentoista aikaan illalla syöty ”puoli litraa coca colaa ja kerrosateria” takasi sen, että yöunista ei oikein tullut mitään vatsan yrittäessä selvitä tehtävästään. Kolmen tunnin unien jälkeen olin hereillä neljästä seitsemään ja sitten alkoi sataa ja ukkostaa.

Tämä mannerilmasto on eteläisessä Suomessa asuvalle aina arvoitus, sillä tuntuu että aamu alkaa harmaana, lähtöryhmitys muodostetaan epäuskon vallassa pilvikaton alla ja sitten kuitenkin hinataan. Ihan sama kuvio toistuu Nitrassa. Vai onko syynä mannerilmasto vai Itä-Eurooppalainen mentaliteetti ”pakko hinata”.

Kun hieman manailin omaa yötäni ääneen, moni muukin sanoi samaa. Kellä oli ongelmia kärpästen kanssa – kuten minullakin ja huomasin että Raidin käryssä on ikävä nukkua, talon yläkerrassa oltiin oltu hereillä koska H. Horma kuorsaa jne. Ehkä ensi yönä sujuu paremmin.

Paluu säähän ja lentämiseen:

briefing siirrettiin klo 11:een joten joukkueen palaveri oli vasta 10.30. Laitoin pilottien kommentit eilisen blogikirjoituksen sekaan. Tosiaan AM:llä oli mennyt hyvin, mutta vielä eilen olivat olleet päivätuloksissa neljäntenä, kun tänään aamulla nousivat kolmanneksi. Tämä johtui siitä että kolmantena ollut Stefano Ghiorzo oli vetänyt pystyyn maaliympyrän jälkeen ja saanut korkeutta 100 m lisää, mutta siitä johtuen sai 25 virhepistettä ja Antti ja Nikke nousivat kolmanneksi. Näissä kisoissahan on aina ”safety pilotit” joille siis voi ilmoittaa jos reitillä on nähnyt jotain vaarallisia manöövereitä, aika ironista on että Ghiorzo on kaksipaikkaisluokan ”safety pilotti”.

Antti ja Nikke saivat sitten pokattua kolmannen sijan päiväpalkinnot briefingissä, hieno homma!

Sikäli mikäli sain sääesityksestä selvää ja paikallisen meteorologin kommenteista, olen aika varma että hän sanoi ”nämä pilvet eivät ole sopivia teidän lajille, mutta ainahan voitte yrittää”. Hämmentävää oli se, että briefingissä ilmoitettiin että hinaukset alkavat klo 12 ja tehtävinä oli 2 h AAT kaikille luokille. Brieging saatiin loppuun vasta klo 11.30 joten sen jälkeen piloteilla oli kiire omille rutiineilleen, syömiseen ja gridiin siirtymiseen.

Odottelin tapahtumien jatkoa gridissä Kristianin koneen luona ja hämmästeltiin umpeen menevää taivasta. Todettiin että sääikkuna ei ole enää ikkuna vaan ennemminkin ovisilmä.

Elmer (se eestiläinen säämies) oli omaa taulukkoaan näyttäessään sanonut että päivän nostot ovat n. 4 m/s. Kukaan meistä ei uskonut sitä, mutta yllättävää oli että kaikki hinattiin ja kukaan ei räpsähtänyt, ainakaan aluksi. Ja niinhän siinä kävi ettei yksikään luokka saanut virallista kisapäivää. Kaksipaikkaisilla oli lähimpänä, kun 6 lensi yli 100 km ja 7 olisi tarvittu.

Kysyn vaan: miksi näitä ”kaikki peltoon tai keskeyttää”-päiviä pitää tehdä? En enää usko sitä että pelkkä maailmanmestaruuskisa on riittävä syy siihen. Kisassa on jo neljä kisapäivää eli tämä on virallinen kisa, onko pakko säätää väkisin? Anttikin kommentoi että tämäkin päivä olisi ennemminkin yleisölennätyspäivä. Alkaa vähän haista siltä että kerätään hinausrahat talteen, sehän on aina muutama tonni kassaan rahaa kun koko porukka hinataan.

Illalla käytiin ensin Tango Pizzeriassa syömässä ja meillä oli hyvä ajoitus koska juuri kun tultiin ulos, koko Australian joukkue suuntasi sinne syömään. Syönnin jälkeen istuttiin Simon kanssa hetki lasillisella ja sitten totesin että oikeastaan voin istua yksin kotona tai Räyskälässä ihan riittävästi muutenkin ja niinpä sitten siirryin terassille monien muiden seuraan. Olihan mukava ilta, mutta myöhään meni.

Katja

Ma 8.8.2016 Tehtävä: Puolaan ja takaisin hankalassa säässä – lentäen sinne ja autolla takaisin

Eilen illalla kuulin kommentin että tämän päivän sää ei ehkä olekaan niin hyvää kuin miltä eilen aamulla oli näyttänyt. Sääennusteen kuulemista briefingissä ei auttanut se, että skarppi liettualainen meteorologi oli lähtenyt kotiin ja tilalle oli tullut kollegansa, jota kisaväen kesken spekuloitiin että olisiko mumisevan eestiläismiehen sisko, ainakin puhetyylin perusteella näin voisi uskoa.

Aamu alkoi pilvikaton alla, joka alkoi haihtua vasta kun gridi oli valmis ja hinausten alkua siirretty muutaman kerran. Pian onneksi vanha sininen taivas alkoi tulla esiin. Mutta huolena oli kova vastatuuli tehtävän suuntaan. Päivän A-tehtävät olivat kaikki yli 300 km ja pian hinausten siirtämisen lomassa tehtävät vaihdettiin B-tehtäviin, jotka olivat yli 50 km lyhyemmät. Joka tapauksessa tehtävät olivat käytännössä Puolaan ja takaisin, Puolan puolella oli kaksi käännepistettä lähekkäin toisiaan. Eli ensin kilpailijat lentäisivät vastatuuleen, sitten lyhyen pätkän ja myötätuuleen takaisin.

Ei ihan ymmärretty miksi tehtäväksi piti antaa perinteinen nopeustehtävä, vaikka sää olisi puhunut aluetehtävän puolesta. Todennäköisesti ovat lukeneet sääntöjä pilkun tarkasti, jossa suositellaan että kisa-aikana pitäisi käyttää tietyssä suhteessa alue- ja nopeustehtäviä. Kristiankin huomautti ettei se ole PAKKO vaan suositus.

Kentällä oli aika kova tuuli ja kaikenlaisia räpsähdyksiä oli nähtävissä hinausten aikana. Yksikin tuli todella matalalla laskuun ja vasta viime hetkellä joutui vetämään konetta pystympään jotta sai ajoissa telineen ulos. Siitä olisi tullut mahalasku.

Kun lähtölinjat aukesivat, huomattiin että kentän päällä niin positiiviselta näyttävä sää onkin jotain muuta jo reilun 30 km päässä, jossa pilviä ei enää ole. Onneksi varjostava keskipilvilautta oli häipymässä pois. Kristian lähti etujoukoissa ja pian kommentoi taajuudella ”se joka lentää tämän tehtävän läpi, on aikamoinen fakiiri”. Se ei kuulostanut hyvältä. Aku sanoi myös pian olevansa matalissa ja niin Akun matka päätyi peltoon eikä edes kovin pitkän matkan päähän Pociunaista. Mikä harmi. Aku myöhemmin kertoi että päivän oli pilannut mm. oma vireystila ja sen myötä pettänyt tilannetaju mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Aku oli päässyt jo alussa hyvässä nostossa ylös, mutta ei ollut kuitenkaan noussut riittävän ylös ja lähtenyt sitten liitämään reitille luottaen että sää on yhtä hyvää kuin se ensimmäinen nosto ja oli sitten pian päätynyt mataliin. Aku miettikin jälkeenpäin että sellaisessa tilanteessa kannattaisi vain tulla ottamaan uusi startti ja aloittaa alusta. Lähtölinjanhan voi ylittää vaikka kuinka monta kertaa.

Markku kertoi omasta lennostaan että oli huomannut ison joukon odottelevan, mutta lähtenyt silti matkaan ja aikanaan lentänyt isossa plutoonassa mutta alempana ja perässä. Tilanteet olivat vaihdelleet puolin ja toisin, välillä muut johtivat, välillä Markku. Loppujen lopuksi oli päätynyt hätyyttelemään puiden latvoja josta päässyt kuitenkin ylös ja sen jälkeen edennyt varovaisesti että pääsee kotiin. Onneksi viimeinen nosto oli löytynyt ja Markku oli päässyt sen avulla kotiin. Sijoitus nousi taas eli päivä oli loppujen lopuksi mennyt hyvin.

AM oli päässyt kunnolla hinauksesta (eli omasta lentoonlähdöstä) ylös, lähtenyt reitille mutta keli oli loppunut ennen ensimmäistä käännepistettä. Siispä he olivat palanneet takaisin, ottaneet uuden lähdön ja sen jälkeen edenneet hyvin kunnes olivat päätyneet keskelle vakioluokan isoa porukkaa ja lähteneet siitä sitten omille teille. Antti kertoi että olivat päässeet etenemään ja nousemaan hyvin, ja joku porukka oli saanut heidät kiinni, mutta niistä osa oli pudonnut matkasta. Loppujen lopuksi olivat tulleet porukassa maaliin. Antti ja Nikke sanoivat että porukka oli ollut hyvä, koska olivat lentäneet haravassa ja jos joku oli keskittänyt nostoon, muut olivat liittyneet joukkoon.

Kristian kertoi samaa kuin AM eli keli oli loppunut ennen ensimmäistä käännepistettä ja keskinopeus oli ollut 36 km/h siihen mennessä joka ei ole häävi. Mikko oli mennyt kärjessä alusta lähtien itsekseen, mutta koska keli loppui niin se loppui. Luokasta oli päässyt kolme läpi, jotka olivat lähteneet vain hiukan ennen Kristiania. Valitettavasti Krstian ja Mikko joutuivat laskeutumaan reitin varrelle Puolan puolelle. Lähdin ihan mielenkiinnosta seuraamaan Kristianin noutokeikkaa. Juuri ennen lähtöä kuultiin taajuudella että Markku oli hieman vaikeuksissa, mutta AM oli jo ”jonkinnäköisessä” loppuliu’ussa.

Meidän parin tunnin matka Puolaan Babancen kylään alkoi. Sen lisäksi tehtiin ketunlenkki, koska koordinaatit menivät ekalla kerralla tomtomiin väärin. Ja kaikkihan sen arvaa, mikä on klassinen tilanne johon joudut kun olet hakemassa jotakuta pellosta putken kanssa…? Joudut johonkin pikkutielle ja mietit miten ihmeessä saat auto ja putkiyhdistelmän käännettyä 180 astetta jos ajat tiellä joka on yhden auton levyinen ja molemmilla puolilla tietä on oja ja puskaa. Onneksi tie teki lenkin ja WhatsAppin ja muiden nykyajan appsien avulla saatiin Kristianin koordinaatit. Ei menty kuin 15 km ohi.

Ja onneksi Kristian oli löytänyt sellaisen pellon jonka isäntä ja muu väki oli enemmänkin ylpeitä siitä että purjekone laski heidän pellolleen. Koneesta ja isännästä otettiin kuvia edestä ja takaa, kaikista suunnista. Halusipa isäntä auttaa myös koneen putkeen laitossa. Hyvä että tämmöisiä ystävällisiä tyyppejä löytyy, päinvastaisiakin tarinoita on kuultu. Mikko laskeutui tosiaan myös jonnekin Puolan puolelle ja sielläkin oli paikallinen teiniväestö käynyt poseeraamassa koneen ääressä.

Kristian oli laskeutunut yllättävän kumpuilevaan maastoon ja paluu pellolta takaisin talon pihaan oli aika mielenkiintoinen, nimittäin maastossa oli sen verran eroja että Messilän harjoitusrinnekin on loiva siihen verrattuna ja peltopolussa oli sellaiset urat ettei niihin voinut ajaa koska muuten olisi auto jäänyt pohjasta kiinni. Harmi vaan että kameran tarkennuskyky ei enää riittänyt illan hämärtyessä niin nopeissa tilanteissa.

Ajeltiin sitten pilkkopimeässä takaisin ”kotiin” ja käytiin viimeisillä minuuteilla syömässä Marijampolen Hesburgerissa. Tosin sapuskat piti syödä ulkona koska sali oli jo siivottu. Alkumatka nälkäisenä ja janoisena sujui hyvin koska Kimmo tiesi mitä avustajan on hyvä varata lentäjälle janon varalta, ja Kristian tarjosi omistaan minulle yhden 🙂 Tiedät kyllä mistä puhutaan, mutta jos et tiedä, ei haittaa.

Katja

Su 7.8.2016 Otetaan eilisen menetetty sää takaisin?

Klo 15:28

Eilen sanottiin että tänään olisi sadepäivä, siis jatkuvan sateen päivä. Aamulla kuitenkin julkistettiin lähtöjärjestys ja briefingissä annettiin tehtävät, A-tehtävä oli 3 h AAT ja B-tehtävä 1,5 h AAT. Pilvet velloivat matalalla noin viidessä sadassa metrissä ja tuuli oli kova jo briefingin alkaessa. Joukkueen palaverista osa avustajista lähti teippaamaan koneita sateen varalta.

Eestiläismeteorologi (Elmer) tuli kysymään Kristianin mielipidettä lennetäänkö tänään, johon sai sitten vastauksen ”ei takuulla”. Tai no, olihan se vastaus vähän värikkäämpi, mutta tuleehan se olennainen tuosta käännöksestä jo ilmi. Briefingissä Unkarin joukkueenjohtaja kertoi pilotista jonka kone oli päätynyt talon katolle ja selosti mitä kaikkea pilotilta oli murtunut ja että hänet kuljetetaan Budapestiin tänään ja jatkoi että pilotti paranee kyllä

Koneet vietiin siis gridiin epäuskon vallassa, mutta todettiin että tuleepahan tästä päiväohjelmaa. Kuunneltiin kuppilan terassilla hinausten siirtoa, joita perinteisesti siirrettiin aina vartti kerrallaan. Juuri kun osa oli saanut kahvikupit eteensä, vahvistettiin että hinaukset alkavat klo 12.45. Tuohon aikaan tehtäväalueella ja Pociunain ympäristössä satoi jo. Vaikka isommat sateet kuivuivatkin, pienempiä syntyi koko ajan lisää.

Kerholuokan hinaukset oli aika hurjaa katsottavaa, voimakas sivutuuli aiheutti kaikenlaisia tilanteita. Yhdellä britilläkin tuulen puoleinen siivenkärki meni maahan heti lähtökiidossa, kone alkoi pyörähtää ja köyden vielä ollessa kiinni kone raahautui sivuttain hinauskoneen perässä. Kaikki tapahtui tietysti todella nopeasti ja onneksi köysi irtosi ajoissa.

Kentän yli meni aina vaan tummempia pilviä ja välillä hinauksissa pidettiin tauko. Sitkeästi organisaatio ilmoitti että kerholuokan lähtölinja aukeaa kyllä, mutta aukeamista on lykätty. Välillä kentältä käytiin istumassa sateensuojassa autossa ja sitten jatkettiin taas ihmettelyä ja tuulen voimistumista. Kun kerholuokan räpsähtäjät oli saatu hinattua, n. 13.30 aikaan, hinaukset laitettiin seis. Joukkueenjohtajille ilmoitettiin että muille luokille vaihdetaan B-tehtävät. Seisoskelin hetken AM porukoissa ja Ronny Lindell (SWE) kertoi että heillä on ”sisäpiirin” tietoa, sillä heidän joukkueessa on kaksi paikallista avustajaa, joista toisen setä on kisan tehtävänantaja. Tämä tyttö oli kertonut sellaista tietoa, että organisaatiosta vain kilpailunjohtaja oli halunnut antaa kisatehtävän, kun muut olisivat halunneet perua päivän.

Akuhan sanoi jo alkuvaiheessa että täällä Liettuassa on tietyt systeemit, ja jo etukäteen on tiedossa että täällä hinataan yhtenä päivänä tymään. Tämä vaikutti juuri sellaiselta päivältä.

Vakioluokan hinaukset oli ilmoitettu alkavaksi 14.30, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Päivä peruttiin vaikka kerholuokan lähtölinja oli jo auki ja osa heistä oli jo lähtenyt reitille. Koneet vietiin kaatosateessa parkkiin samalla kun ilmassa olleet koneet alkoi laskeutua.

Illalla käytiin melkein koko joukkueen voimin syömässä Prienaissa ja kahdeksan aikaan hallissa oli tarjolla musiikkifestivaali Pažaislisin ”Have a nice flight”-konsertti, jossa esiintyi Vmu Chamber Orchestra ja muutama solisti. Itse en ole suuri oopperan ystävä, mutta hienosti Ieva Goleckytė (sopraano) lauloi. Jaksoin seurata esitystä tunnin verran, Horman Hessun kanssa istuttiin takarivissä josta uskalsin livahtaa pois, Hessu jäi vielä haltioituneena seuraamaan vaalean kauniin naisen esitystä 🙂 Esitystä oli seuraamassa ihan iso joukko ihmisiä, ja aika paljon oli tietysti purjelentoväkeä, mutta myös paikallisia tuntui tulleen esitykseen.

Häivyin siitä aika nopeasti nukkumaan, ja mietin että niin se sää vaan voi muuttua nopeasti, eilen oli vaunussa melkein +40 astetta lämmintä, ja tänään piti laittaa lämmitys päälle. Onneksi tuli ne pipo ja hanskat mukaan.

Katja

La 6.8.2016 Tymäpäivä

Briefingissä näytettiin sama kuva ja uutinen unkarilaisesta jonka olin bongannut facebookissa. Kilpailunjohtaja kertoi asiasta jotain, mutta en sitten parhaalla tahdolla saanut siitä mitään selvää. Tieto kentällä on, että jotain oli käynyt maastolaskussa ja kone oli päätynyt talon katolle. Pilotti on kunnossa, mutta viety sairaalaan.

Päivälle ei annettu tehtävää ja porukka hajaantui taas turisteilemaan tai lepäilemään. Itse lähdin Kristianin, Kimmon ja Mikan kanssa Kaunasin ilmailumuseoon, mutta ensin pojat söi lounasta. Lähdön aikaan Kristian katseli taivaalle ja totesi että keli on aika hyvä ollakseen tymäpäivä. Pilvet tosiaan olivat ihan hyvännäköisiä ja ilmakin oli lämmin, ei tietoakaan siitä syksystä jonka kisan meteorologi sanoi tulevan tänne tänään.

Museoon maksoi sisään ihan kokonaiset 1,6 e ja siellä oli kaikenlaista Liettuan ja Venäjän ihmettä, ulos unohdettuja koneita, lento-onnettomuudessa osin tuhoutuneita koneita ja jopa Pik-20 eturunko omassa huoneessaan visusti köyden takana. Sekä tietysti ”muistoalttari” – tai mikä nyt olisi sopiva sana – kahdelle Liettuan kanssallissankarille (Steponas Darius ja Stasys Girenas), jotka yrittivät vuonna 1933 lentää New Yorkista Kaunasiin, mutta kone syöksyi maahan Atlantin ylityksen jälkeen. Kuva samoista lentäjistä löytyy minukin kotini hyllystä…kuvan kyljessä on myös seteli jossa poseeraavat samat lentäjät.

Illalla kokkailin taas ja syötiin Kristianin, Kimmon ja Simon kanssa talon terassilla sateen ropistessa ulkona. Keskustelu ajautui siihen, miten on mahdollista että purjelentoyhteisöä dominoi muutama sellainen tyyppi, jotka luulee tekevänsä hyvää ja olevansa fiksuja, mutta tosiasiassa aiheuttavat hämmennystä. Mutta tiedän ettei tämä Purjelentomaajoukkueen sivusto ole sitä keskustelua varten. Joten jatketaan asiaa muualla 🙂

Iltasella oltiin hetki terassilla ja lähdin siitä taas Teemun vanavedessä katsomaan mitä tällä kertaa löytyy, ihan tutkimusmielessä siis. Ja bileethän sieltä metsästä löytyi. Onneksi Teemu johdatti minut myös pois metsän keskeltä riittävän ajoissa että ehti nukkuakin.

Katja